Innokylän blogi - mietteitä sosiaali- ja terveysalan kehittämisestä

Innomarkkinat: Luovuuden markkinoilla luovutaan ja uskalletaan

2012-01-25T09:02:00.008+02:00

Kuvassa Tuula Antola
Innomarkkinoilla
14.12.2011.

Tulipa tehtyä matka Innomarkkinoille. Tilaisuuteen toivotettiin tervetulleeksi kehotuksella ”ole ennakkoluuloton, altistu vaikutteille”, joten nyt on paikallaan kysyä, mikä menikään uusiksi vai menikö yhtikäs mikään?

Sanottavaa on paljon, joten edetään askel kerrallaan. Aloitetaan kuten markkinoillakin innovaation käsitteen tarkentamisesta. Tilaisuuden käynnisti Innokylän alkuasukas Hannu Hämäläinen, joka on paitsi kylän vakioasukas myös STM:n neuvotteleva virkamies.

Sivuhuomautuksena sanottakoon hänen itsensä moniroolisuuden toimivan osoituksena siitä Innokylän periaatteesta, että mukaan voi tulla eri rooleista - ja myös turistina. Meikäläinenkin nimikkeellä ”yhdistyksen sihteeri” poukkoillessaan siellä ja täällä kylän raitilla tunsi olevansa aivan kuin kotonaan.

Miten sitten kysymys innovaatiokäsitteestä tulikaan esiin? Perinteisen ajattelun murtamisen markkinoilla käynnisti Espoon elinkeinojohtaja ja innovaatioaktivisti Tuula Antola, joka vaati innovaatiota irrottautumaan perinteisestä teknisen tuotekehittelyn viitekehyksestä ja siirtymään luovuuden markkinoille.

Tietysti on muistettava, että kaikki teollisetkin innovaatiot ovat perimmältään olleet innostuneen luovan prosessin tuotoksia. Nyt on kuitenkin kysymys laajemmin maailmaa kattavasta luovuudesta, vanhan hapatteen poisoppimisesta uuden oivaltamiseen. Miten se onkaan mahdollista? Tarvitaan leikkimieltä ja runsaasti uusia ideoita, joista siilaantuu aikaa myöten lupaavat innovaatiot - kunhan muistetaan kehotus ”luovu ja luo uutta sekä uskalla uskaltaa!”

Ensi viikolla jatketaan Innomarkkinoiden jälkipyykin pesua myyttien murtamisen parissa.

Kirjoittaja Heikki Kemppainen toimii Porin seudun elämäntapayhdistyksessä yhdistyksen sihteerinä. Hän kävi joulukuussa visiitillä Innomarkkinoilla ja luotaa tässä kirjoitussarjassa markkinoiden antia.

Katso Tuula Antolan Innomarkkinat-esitys Näkökulmia luovuuden ilmapiiristä, innostuksesta ja uteliaisuudesta sekä rohkeudesta kokeilla.

Kirjoitus kuuluu Innokylän Innomarkkinat-blogisarjaan, joka tuo Innomarkkinat-tapahtuman antia saataville ajasta ja paikasta riippumatta. Innomarkkinoiden satoa julkaistaan Innokylän blogissa vielä alkutalvesta pääsääntöisesti keskiviikkoisin.

MITEN KOMMENTOIN KIRJOITUSTA? Paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Anne: Etsintäkuulutus palvelumuotoilun asiantuntijat ja yrittäjät!

2012-01-19T09:00:00.012+02:00

Innokylän palvelujen tuotteistus käynnistyy palvelumuotoilulla.
Vuodenvaihteen pätkätyöviikkojen sarja on nyt takana ja edessä ovat alkaneen vuoden mahdollisuudet. Olin merkinnyt juhlapyhät erikseen kalenteriini, koska puhelimeni kalenteri on "tunnoton" tällaisille tärkeille, ylimääräisille vapaapäiville. Toisin kuin vuosi sitten, nyt monet juhlat ajoittuivat lähelle viikonloppuja muodostaen mukavasti pidempiä latausjaksoja, sopivasti uusien ajatusten syntymistä, jäsentämistä ja juurtumista varten. Uutta ei synny, jos ei ole vara irrottaa vanhasta. Jotain vanhaa pitää karsiutua pois, jotta jotain uutta ja tarkoituksenmukaisempaa voi kasvaa tilalle.

Innokylässä ja Innokylään etsitään määrätietoisesti toimintatapoja ja palveluja, jotka lähtevät asiakkaiden tai palvelujen käyttäjien tarpeista. Uutena avauksena olemme käynnistämässä Innokylän palvelujen tuotteistamisen palvelumuotoilun avulla. Tavoitteena on, että Innotuutorikoulutus ja käytäntöjen kehittäminen verkostotyön avulla olisivat läpivalaistuna palvelujen käyttäjien näkökulmasta kesään mennessä. Sen jälkeen tuotteistus jatkuu muissa Innokylän palveluissa.

Käyttäjä- ja asiakaslähtöisyys on nyt hottis -juttu. Meneillään oleva World Design Capital -vuosi on osaltaan nostanut aiheen positiivisesti tapetille. Mekin haluamme avata keskustelun alan asiantuntijoiden kanssa. Tätä varten Innokylän sivulla on nyt linkki tietopyyntöön ja yhteydenottolomakkeeseen. Sen kautta toivomme ehdotuksia, ideoita tai kannanottoja siitä, miten Innokylän palvelumuotoilu parhaiten toteutettaisiin. Samalla kartoitamme alan palveluntuottajia.

Tervetuloa Innokylään palvelumuotoilun asiantuntijat!

Kirjoittaja Anne Knaapi-Lamminen on Innokylän päällikkö ja työskentelee Kuntaliitossa, joka on yksi Innokylän toimijoista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Suomen Sosiaali ja Terveys ry:n ohella. Annen ajatuksia Innokylän raitilta julkaistaan blogissa torstaisin. Tervetuloa kommentoimaan, tähän alle tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Innokyläläinen: Nyt en enää stressaa

2012-01-17T09:32:00.001+02:00

Aina lomalta palattuani puhisen: ”Se on nyt loppu, en enää stressaa töistä." Niinpä niin. Kolmen viikon kuluttua kipitän käytäviä hartiat korvissa entiseen malliin. Tiettyjä ihmisiä kuunnellessa mietin: "Miten joku voi puhua noin h-i-t-a-a-s-t-i?"

Nytpä istunkin toimistolla mukavasti villasukat jalassa. Hipsin käytävillä äänettömästi sukissani ja istun kahvilla villasukat jalassa. Tänä vuonna aion olla valtavan tehokas töissä. Mutta en aio stressata. Yksi keinoistani on alkaa käyttää villasukkia. On myös muutama muu.

(1) Alan soveltaa kolmen homman systeemiä. Opin uuden tavan hallita työkaaosta löytämästäni Zenhabits-blogista. Supersuosittua blogia kirjoittaa amerikkalainen elämänhallintaekspertti Leo Babauta.

Toimin näin:

- Teen ensin listan kaikista hommista. Homma on siis isompi kuin yksittäinen tehtävä, tavallaan pieni projekti.
- Valitsen jokaiselle työviikolle kolme hommaa, jotka aion saada valmiiksi.
- Kun otan yhden hommista työn alle, keskityn täydellisesti siihen.
- Jos työn alla olevassa hommassa tulee tauko, eli joudun vaikka odottelemaan muiden kommentteja, voin vaihtaa johonkin kahdesta muusta hommasta.

Seuraavalle viikolle on odotuslistalla muita töitä, mutta niitä ei saa alkaa suunnittelemaan ja murehtimaan. Hommasta ei luovuta ennen kuin se on saatu maaliin.

Jos olette – kuten minä, maanisuuteen asti - listojen naisia tai miehiä, arvelette varmaan, että post-it-laput ja ranskalaiset viivat ajaisivat saman asian. Eivät aja. Tehtävälistoihin verrattuna menetelmän etuna on, että kun ajattelee hommia kokonaisuuksina, työt tulevat todennäköisemmin tehtyä loppuun. Kun päivä ei muodostu sälästä, pääsee työssä helpommin keskittyneeseen flow-tilaan.

Mitä joudun vielä pähkäilemään, on se miten kokoukset, sähköpostit ja puhelut asettuvat tähän kuvioon. Nyt olen toiminut kolmen homman logiikalla yhden viikon ja kokeilu on toiminut. Mitoituksessa on kuitenkin parannettavaa. Tämäkin blogikirjoitus oli ensi viikon listalla.

(2) Valitsen joka päivälle yhden tärkeän asian. Tämä on tuolta samaiselta gurulta. (Vakuutan, etten seuraa häntä orjallisesti, tämä nyt vain tuntui fiksulta.)

Kolmesta meneillään olevasta hommasta yhdellä tehtävällä on merkitystä pitkällä tähtäimellä. Kun tämän tehtävän on saanut valmiiksi, tulee olo, että on saanut asioita eteenpäin. Joku viheliäinen roikkuva työ sopii mielestäni tällaiseksi tosi hyvin. Ajattele, sen voi pyyhkiä pois! Tämä osuus voi olla myös joku vapaa-ajan juttu.

(3) Aion keskittyä tähän hetkeen. Niin kliseistä, mutta niin totta. Töissä puurran niin että päässäni kumisee. Kotona muovailen poikani kanssa niin hyvin kuin 36-vuotias maisteri pystyy. Te tiedätte mistä puhun. Tästä ovat kirjoittaneet niin monet viisaat ihmiset, että lopetan tähän.

(4) Tuon villasukat töihin. Varastin idean liikenne- ja viestintäministeriöltä, jossa vietetään virallista villasukkapäivää. Itse aion soveltaa tätä myös muihin päiviin, koska olen vähän vapaammissa töissä enkä oikea virkamieskään. Sinistä niissä on ja ruskeaa, eivät ne oikein sovi muuhun toimistoasuun. Mukava olo niistä tulee.

Kirjoittaja Mari Kiviniemi toimii Innokylän verkkopalvelun projektipäällikkönä ja työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.

Vierailija: Ota aikaa ideoinnille yhdessä

2012-01-11T08:05:00.000+02:00

Meistä monen työpäivän täyttävät kokoukset, sähköpostit, suuret ja pienet asiat. Missä välissä toimintaa ehtii kehittää tai edes lukea parisivuisen muistion?

Saimme kerran käskyn poistua työpaikalta vaarallisen homelöydöksen takia. Toimitusjohtajan viesti oli selkeä: heti kotiin kannettavan tietokoneen kanssa. Ilmoitus tulisi, koska saisimme palata sorvin ääreen. Hoksasin soittaa tärkeälle yhteistyökumppanille: saisinko poiketa? Istuimme aimo tovin ja saimme aikaan muutaman hienon ajatuksen yhteistyön kehittämiseksi.

Tarvitsemmeko sähkökatkoksen tai palohälytyksen, että nousemme työpöytämme äärestä? Kokeneen konsultin sanoin: jokainen fiksu organisaatio suuntautuu enemmän ulos kuin sisäänpäin. Kävisikö uudenvuoden lupaukseksi sitoumus soittaa asiakkaalle tai yhteistyökumppanille ihan muuten vaan? Ehdottaa yhteistä aamukahvia, tavata ilman agendaa? Voi olla, että rentoutuneella mielellä saatte aikaan toteuttamiskelpoisen idean. Yhteistyölle syntyy uutta potkua melkein vahingossa.

Tuntemani professori kertoi saaneensa sittemmin yritystoimintaan johtaneen ajatuksen kirjoittaessaan virkaanastujaisesitelmäänsä. Hänen päähänsä ei pudonnut omena, vaan kokemus kypsytti innovaation arkisessa työssä.

Suosittelen silti vaihtamaan oman työpisteen yhteiseen palaveriin. Tulen juuri lounaalta patenttitoimiston toimitusjohtajan kanssa. Kaisan kanssa olemmekin suunnitelleet asiaa vasta 1,5 vuotta. Omalla agendallani ollut pieni idea poiki monta yhteistä tekemisen mahdollisuutta.

Kirjoittaja Johanna Reiman on Itämeren alueen Terveet Kaupungit ry:n toiminnanjohtaja. Yhdistys toimii WHO:n yhteistyökeskuksena kaupunkiterveyden alalla.

MITEN KOMMENTOIN KIRJOITUSTA?
Paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Anne: Innokylä siirtyy jatkokauteen

2011-12-22T09:00:00.015+02:00

Lähetin aamutöikseni palaverikutsun tulevalle tammikuulle ja ilmoitin ajankohdaksi virheellisesti vuoden 2011. Uuden vuosiluvun sisäistä-misongelma tulee vastaan yhtä varmasti kuin itse uusi vuosi. Jatkumon ylläpitohalu on syvällä, vaikka kiinnostus uudistumiseen taistelee vähintään tasaväkisesti sitä vastaan.

Kuluneelta vuodelta taakse jää ensitutustumiseni Innokylään ja sen rakentajiin. Rakennustyömaaltahan se on näyttänyt hyvässä ja pahassa. Se on ollut kuin Kampin rakennusaukko tai 1980-luvulla Suomen rumimman risteyksen nimityksen saanut Siilinjärven keskusta. Mutta niin kuin valmistuivat ja kaunistuivat rakennustyömaat elävässä elämässä, niin alkavat myös Innokylän rakennelmat näkyä.

Yhtenä Innokylän perustajista Hannu Hämäläinen kuvasi Innokylän kehitystä elävästi Innomarkkinoiden avajaisissa viime viikolla. Alun avoin tila on saanut jo "ottomaatteja", joista saa tietoa kehittämistoiminasta, hankkeista, käytännöistä, tapahtumista, pajoista ja koulutuksesta. Kehittämistoiminnan rahoittajista STM ja RAY ovat jo löytäneet pankkiirin roolin ja ohjaavat kehitystyötä aktiivisesti Innokylään. Sosiaalinen media on osa Innokylän rakentamisen läpinäkyvyyttä. Kylän asukasmäärä kasvaa ja myös vierailijoita tulee koko ajan lisää.

Minun laskujeni mukaan Innokylä on perustettu vuonna 2009 ja ensi vuonna on tarkoitus viettää sen avajaisia. Kylän perustamistoimista siirrytään sen hyödyntämiseen, asumiseen ja elämiseen. Innokylä ei ole valmis, vaan kehittyy koko ajan. Tieto ja kokemus lisääntyvät käytettäessä ja hyöty ja ilo on pitkälti kiinni omasta aktiivisuudesta.

Mahdollisuus uutta luovaan yhdessä tekemiseen motivoi minua Innokylän jatkokauteen. Uudet toimintatavat opettavat uusia taitoja, mutta muokkaavat myös ajattelua. Asioita joutuu katsomaan uudelta kantilta. Blogiprojektini käynnistyi juhannuksena ja nyt joulun alla voin todeta, että hyppäsin avantoon tietämättä, miten tulla sieltä pois. Epämukavuus muuttui virkistykseksi.

Siirryn Innokylän päälliköksi ensi vuoden alusta. Unelmatyö jatkuu uudessa roolissa käytännössä testattujen kivojen työkaverien kanssa.

Kiitos tähänastisesta! Levolla ja rauhalla energisoivaa joulua ja innovatiivista uutta vuotta!

PS. Olisi mielenkiintoista lukea, millaisia uuden vuoden odotuksia teillä blogin lukijoilla on...

Kirjoittaja Anne Knaapi-Lamminen on Innokylän verkostopäällikkö. Hänen työhuoneensa on Kuntaliitossa, joka on yksi Innokylän toimijatahoista, THL:n, STKL:n ja Tekryn rinnalla. Annen ajatuksia Innokylän raitilta julkaistaan Innokylän blogissa aina torstaisin. Tervetuloa kommentoimaan, joko tähän blogiin tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Vierailija: Tuotantoennätys kahvikupissa - onnistumiset näkyviksi!

2011-12-12T09:50:00.000+02:00

Lempikahvikuppini on pala suomalaista historiaa teollisuuden kulta-ajalta. Appiukon peruja olevassa kupissa on Yhtyneitten paperitehtaitten logo, kuusi ja tuotantolukuja. Kahvikuppia on jaettu työntekijöille paperikoneiden saavuttaessa tuotantoennätyksiä. Tavallinen muki henkii ylpeyttä: ”Me teimme sen yhdessä!”

Miten huomioisimme onnistumiset nykyisissä, usein varsin abstrakteissa, töissämme? En tiedä, mikä olisi päivitetty tapa saavutusten nostamiseen? Vai olisiko tärkeintä, että päivät ja viikot joskus keskeytyisivät pienellä kiitoksen eleellä?

Innokylän Ilmiantoja on yksi esimerkki mahdollisuudesta nostaa hienoja tekoja näkyviksi. Mainetta ja kunniaa tarjolla on myös paikallisissa innovaatiokilpailuissa.

Nykynuorille on luonnollista, että kuuluisaksi voi tulla yhdessä yössä. Ennen kuuluisaksi tuli, kun osasi jotain. Iloitsen vuosista, joina verokalenterin kuninkaat ovat keksijöitä. Yksityishenkilö on rikastunut, kun hän keksi, teki, ponnisteli - ja pärjäsi.

Muistan ikuisesti nyttemmin menestyneen mainosmiehen, joka kimpaantui asiakkaalle – minulle. Oranssin kukkakimpun saatteessa luki: ”Anteeksi, Juuso.”

Pieniä pärjäämisiä saavutetaan erilaisissa töissä koko ajan. Miten nostaisimme niitä esille innovatiivisesti? Miten muistaisimme anteeksipyynnön ja kiitoksen?

Kirjoittaja Johanna Reiman on Itämeren alueen Terveet Kaupungit ry:n toiminnanjohtaja. Yhdistys toimii WHO:n yhteistyökeskuksena kaupunkiterveyden alalla.

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Innomarkkinat: Designing with and for people

2011-12-07T08:32:00.000+02:00

Design researcher Evert Ypma correctly identified that the main "question of design" has been progressively evolving, since its inception as a discipline born from the industrial revolution.

If at first the question was "How do things function?", with modernism influences it became more of a "How are things structured?": here we are still investigating the tangible world of products and objects. After the narrative turn of art and the beginning of post-modernism the question started being "What does this thing mean, or is it supposed to mean?": so the object of design wasn't only "stuff", but also intangible matters, related to human expression, behavior, needs.

So, where are we now? As Ypma, I also believe that to respond to the needs of a globalized, multicultural world, and in reaction against to a dispossessing use of our identities by commercial brands, the "question of design" needs to shift even more towards an intangible, human-centric dimension, trying to understand "How does it work between us humans?".

This opens up the challenge of designing a better world, through human-centered services, social actions and practices pervading everyday life. In this challenge everyone can become a designer, because we need to collaboratively and openly give a form to our societies.

But how are we going to do it? Well, I would say, by just start doing. Our culture needs to plan, talk and worry less, and concretely do more. Everyone should be keeping their eyes open, spot issues, and personally try to do something about it: it doesn't matter if the problem is big or small, the important is to start doing what we can about it.

We need a more widespread culture of hands-on experimentalism, that encourages us to take action and learn from our failures in the process. We should systematically substitute the "thinking-by-planning" paradigm with a "thinking-by-doing" oriented one. Innovation, especially social innovation, is not about managing the existing, but finding answers to what we do not know yet: the only way to go about it is to more bravely get out of the building and start exploring through small, cheap, fast social experiments, that can eventually scale up.

So it is important to teach, learn and share attitudes and methods that can make us more experimental and more sensitive to listen to and co-design with our intended end-users. We should push human-centrism so far that we would end up not only "designing for", but "designing with and for" people. It is only by revealing the tacit knowledge that resides inside our "target group" that we can find truthful inspiration for truthful social innovation.

The writer, Stefania Passera, is part of MIND Research Group, a multidisciplinary research team belonging to the BIT Research Center at Aalto University. She has a background in communication design, and now conducts research about the role of fast prototyping and visualization as tools in strategic innovation processes. She will speak at the Innomarkkinat event on 14 December about social innovation and experimenting with social innovation.

Kirjoitus kuuluu Innokylän Innomarkkinat-blogisarjaan, joka tuo Innomarkkinat-tapahtuman ennakkotunnelmia ja antia saataville ajasta ja paikasta riippumatta. Innomarkkinoiden satoa julkaistaan Innokylän blogissa pääsääntöisesti keskiviikkoisin.

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Anne: Tosielämän kehitysympäristöjä

2011-12-01T08:00:00.008+02:00

Päättäjien jakautuminen kuntauudistusta puolustaviin ja vastustaviin leireihin tekisi hankkeen lopputuloksen ennakoinnin hankalaksi. Nyt on perusteltava miksi toimitaan, niin kuin toimitaan. Oletan, että projektipäällikkö Arto Koski nimesi heikkenevän huoltosuhteen ja siitä aiheutuvien julkisten menojen kasvukäyrän hyvinvointipalvelujen turvaamisen Karpalomäeksi. Karpalomäki on Salpausselän hiihtolenkin viimeinen jyrkkä mäki, joka hiihtäjien on kiivettävä ennen laskua maalialueelle.

Ilman uudistuksen selkeitä perusteluja palvelujen saatavuuden turvaajat näyttävät hallinnollisilta pahiksilta ja hyviksen roolin saa helposti pelkästään suhtautumalla muutoksiin torjuvasti. Pidän Karpalomäki -vertausta onnistuneena. Siinä on yhteinen vastustaja, joka kaikkien pitää voittaa ja palkintopaikkoja on jaossa useammalle. Halu rutistukseen tuntuu mielekkäältä.

Innovaatiot ovat yksi keino kohdata huoltosuhteen muutos sekä palvelusisältöjen että kustannustenhallinnan kannalta. Ne ovat myös osa kuntien syvällisempää uudistusta. Hallintoalamaisten muuttuminen asiakkaiksi ja edelleen yhteistoiminnallisiksi kansalaisiksi avaa mahdollisuuksia, mutta vaatii epävarmuuden kohtaamista.

Vieraillessaan Suomessa Innokylän yhteistyökumppani, Covernance Internationalin toimitusjohtaja Elke Löffler kertoi, miten kansalaisia eri puolilla Eurooppaa kannustetaan osallistumaan palvelujensa järjestämiseen. Britit ovat perustaneet joukkoliikenteen katvealueille voittoa tavoittelemattomia kimppakyytiyrityksiä ja nopeusvalvontaa harjoittavat vapaaehtoiset, joita kaaharit ottavat riittävästi päähän. Herättää terveesti ajatuksia ja kysymyksiä. Valeammattilaisiako vai järkevää kansalaisten patistelua palvelujen tuottamiseen?
Elke Löffler pitää tärkeänä, että osallistamisessa otetaan huomioon kansalaisten erilaiset mielenkiinnon kohteet ja erot osallistumishalussa ja -voimassa. Täsmäosallistamista siis. Elken Kunta-TV:lle antaman haastattelun voit katsoa täältä. Löfflerin luennoi Innokylän innovaatioasiantuntija Tuula Jäppisen aloitteesta ja johdolla järjestetyssä Public Service Co-Production -seminaarissa.

Suomessa uusitaan nyt painokkaasti rakenteita, mutta toimintamallien avaaminen tulee agendalle seuraavaksi. Haluamme, että Innokylään muuttaa koko kansallinen terveyden ja hyvinvoinnin kehittäminen mahdollisimman kattavasti. Parhaita käytäntöjä toimintamallien uudistamiseksi löytyy helposti samasta osoitteesta ja Innokylä muuttuu aidosti avoimeksi tosielämän kehitysympäristöksi.

Innomarkkinat: Yhdestoista hetki?

2011-11-30T08:22:00.000+02:00

Meille on jo pitkään kerrottu, että julkinen sektori natisee liitoksissaan: vanhukset ikääntyvät, nuoriso masentuu ja tarpeet kasvavat, mutta rahaa ei ole. Vastaukseksi tarjotaan kuntien yhdistämistä ja julkisen sektorin uudistamista teknologisten ja sosiaalisten innovaatioiden avulla.

Mutta ovatko kunnat rakenneuudistuksen puristuksessa valmiita myös palvelutuotannon uudistamiseen? Vai tarvitaanko todellinen, pakottava sysäys, force majeure, kuten Isossa-Britanniassa on käynyt: valtion budjettia korjaavat 30-50% juustohöyläleikkaukset ovat pakottaneet uusien hankintamenetelmien kehittämiseen?

Yksi Britannian innovatiivisimmista ja kenties radikaaleimmista hankintamalleista on tulospohjainen hankinta, jota voidaan käyttää tilaaja-tuottaja-mallin sisäisessä ja ulkoisessa hankintamenettelyssä. Perinteisistä malleista poiketen se vähentää tilaajapuolen byrokratiaa, sillä tilaajan tehtävä on määritellävain palvelujen lopputulos eli se, mitä palveluilla halutaan saavuttaa. Palveluntuottajalle jää tehtäväksi päättää, kuinka tulokseen päästään.

Tärkein kohta tässä mallissa on asiakkuuden oivaltaminen oikein. Palvelujen yhteissuunnittelu ja yhteistuottajuus mahdollistavat tarpeiden mukaisen palvelutuotannon. Asiakkaat eivät ole enää kiitollisia, mutta passiivisia palvelujen vastaanottajia, vaan aktiivisia oman elämänsä ja palvelunsa “tuotannosta” vastaavia. Ammattilaiset ja sosiaaliset verkostot toimivat tasavertaisina ja vastavuoroisina yhteistuottajina.

Nämä mallit asettavat haasteita vanhoille ja hierarkisille toimintakulttuureille, mutta myös palvelujen tulosten mittaamiselle. Siksi uusia, vaikuttavuuteen keskittyviä mittareita onkin kehitettävä. Britanniassa käytetään menestyksekkäästi Tulostähti ja Muutosten Tikkaat -mittaria. Tämä on kokonaisvaltainen ja resursseihin pohjautuva menetelmä, joka mittaa palvelunkäyttäjässä tapahtunutta edistystä. Sen tavoitteena on voimaannuttaa ja tukea palvelunkäyttäjää muutosprosessissa, ja se tarjoaa myös tilaajalle objektiivista dataa palvelujen vaikuttavuudesta.

Suomessa on nyt yhdestoista hetki lähteä uudistamaan sekä palvelurakenteita että -tuotantoja. Kuntarakenneuudistus toimii tällä hetkellä poliittisena muutosajurina, mutta asiakkaan näkökulmasta kuntien yhdistäminen ei ole oleellista. Tarvetta ensi vuoden juustohöyläleikkauksille on jo väläytetty ja siksi järjestelmän muutoksia on syytä pohtia rohkeasti puhtaalta pöydältä. Tilaaminen ja tuotanto on hyvä nähdä kokonaisuutena, mutta kuntarakenneuudistuksesta kuitenkin erillisenä uudistusprosessina.

Kirjoittaja Anne Bland on Social Business International -yrityksen toimitusjohtaja. Innomarkkinat-tapahtumassa 14.12. hän puhuu yhdessä keksimisen ja asiakasymmärryksen lisäämisestä.

Kirjoitus kuuluu Innokylän uuteen Innomarkkinat-blogisarjaan, joka tuo Innomarkkinat-tapahtuman ennakkotunnelmia ja antia saataville ajasta ja paikasta riippumatta. Innomarkkinoiden satoa julkaistaan Innokylän blogissa pääsääntöisesti keskiviikkoisin.

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Innokyläläinen: ”Hienointa on ollut se, että on saanut tuoda omia ajatuksiaan esiin”

2011-11-25T09:24:00.003+02:00

Ikäihmisten kansalaisraati toteutettiin Vaasan yliopistolla 17.- 22.11.2011. Raadissa 26 valittua ikäihmistä mietti, mitä on ikäihmisen hyvä elämä ja hyvä asuminen sekä miten nämä toteutuvat.

Ikäihmisten kansalaisraati perustuu Vaasan yliopiston tutkijatohtori Harri Raision pilotoimaan moderoituun kansalaisraatimalliin, jonka avulla saadaan asiakaslähtöistä, tietoon perustuvaa suuntaa ikäihmisten asumisen ja palvelujen kehittämiseen.

Raadissa laaditussa julkilausumassa peräänkuulutetaan ikäihmisten inhimillistä kohtelua ja osallisuuden mahdollistamista. Samalla toivotaan asennemuutosta: ikääntymiseen ja ikäihmisiin ei saisi suhtautua pelolla, ikääntyminen on osa normaalia elämänkaarta. Julkilausumassa on näkyvissä selkeästi halu vaikuttaa ja tahtotila ottaa vastuuta omasta elämästä.

Julkilausuma ottaa kantaa niin asumiseen kuin osallisuuteenkin. Asumisen ja asuinyhteisöllisyyden kehittämistä tulee jatkaa niin, että se vastaa ikäihmisten monimuotoisiin tarpeisiin. Toisaalta ikäihmisten vaikutusmahdollisuudet tulee turvata. Alueellisella tasolla tulee perustaa lakisääteiset ikäihmisten neuvostot, valtakunnallisella tasolla tulee valita vanhusasiamies. Yhteistyössä oppilaitosten kanssa voisi järjestää vaikka lakisääteiset ulkoilupalvelut. Lisäksi eläkkeen määräytymisperusteet tulee muuttaa vastaamaan tätä päivää.

Väliajalla juttelin Taunon, tavallisen ikäihmisen, kanssa.
- Olen tässä ollut neljä päivää oppilaana ja saanut paljon uusia opiskelukavereita, Tauno naurahtaa.
- Ei vaan vakavasti, hienointa on ollut se, että on saanut tuoda omia ajatuksiaan esiin ja niitä on pohdittu yhdessä. Ja kai tämä johonkin johtaa, kun täällä on noita johtavia virkamiehiä.

Mukana olevien kuntien näkökulmasta moderoidun raadin tuottama tieto palvelee suoraan päätöksentekoa ja alueella tehtävää kehittämistyötä kuntien virkamiesten ollessa sitoutuneita raadin suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Valtakunnallisesta näkökulmasta raati tuottaa asiakaslähtöistä tietoa kansalliseen kehittämistyöhön ja tätä tietoa voidaan käyttää lähteenä lakien valmistelussa. Julkilausuma tullaankin toimittamaan sosiaali- ja terveysministeriöön ja paikallisia kansanedustajia rekrytoidaan varmistamaan, että julkilausuman sisältö tullaan myös huomioimaan.

Innokylän näkökulmasta ikäihmisten kansalaisraati tarjoaa innovatiivisen ja uutta palvelujen kehittämisen tapaa edistävän asiakaslähtöisen toimintamallin. Tämä hyvä käytäntö on jo lähdössä monistumaan Suomessa.

Kirjoittaja Katariina Välikangas on työskennellyt Innokylän verkostokoordinaattorina Suomen Kuntaliitossa. Suomen ensimmäinen ikäihmisten kansalaisraati järjestettiin Innokylän, BoWer-verkoston ja Vaasan yliopiston sosiaali- ja terveyshallintotieteen yksikön yhteistyönä.

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Innomarkkinat: Innovaatiot liikkumaan Facebookin avulla

2011-11-23T10:32:00.000+02:00

Kuvaaja: Eeva Karhu

Suomessa noin kaksi miljoonaa ihmistä on kirjautunut Facebookiin. Tästä syystä Facebookissa on tavoitettavissa runsas kattaus eri-ikäisiä käyttäjiä, joista vanhimpien ikäluokkien joukko kasvaa tällä hetkellä eniten. Myös organisaatioiden, tuotteiden ja asioiden kannalta alkaa nykyään olla enemmän sääntö kuin poikkeus tehdä viestintää ja markkinointia Facebookissa.

Facebookin käyttö perustuu yhteydenpitoon toisiin ihmisiin, jotka useimmiten ovat toisilleen tuttuja ihmisiä. Tätä yhteydenpitoa tehdään henkilökohtaisten profiilien kautta. Oman profiilin lisäksi käyttäjä voi tykätä eli ”fanittaa” erilaisia asioita, organisaatioita ja tuotteita Facebook-sivuilla. Sivujen lisäksi yksi perustoiminnoista on Facebook-ryhmä, joka soveltuu hyvin esimerkiksi sisäiseen kehittelytyöhön.

Facebook-ryhmä voi olla kaikille avoin, suljettu tai täysin salainen, joista viimeisintä ei löydy edes palvelun hakutoiminnon avulla, vaan mukaan pääsee vain kutsulla. Ryhmissä voi muun muassa avata keskusteluja, luoda dokumentteja tai jakaa kuvia ja videoita. Ennen kaikkea ryhmät mahdollistavat hyvin yhteistoiminnallisen suunnittelutyön, jota välttämättä ei tarvitse vielä jakaa koko maailman tietoisuuteen.

Sivu on Facebookin toiminnoista kaikille avoin ja organisaatioiden mahdollisuus olla esillä palvelussa. Sosiaali- ja terveysalan innovaatioista voidaan viestiä Facebook-sivulla. Toimimalla säännöllisesti sekä tuomalla ajatuksia ja informaatiota esille mielenkiintoisella tavalla, on mahdollista saada asiat laajojenkin ihmisjoukkojen tietoisuuteen.

Pelkästään suurten massojen tavoittelu ei kannata Facebookissa, mutta kohdentamalla informaatiota tietylle kohderyhmälle, voi saada aikaan hyviäkin tuloksia. Kysymällä, pyytämällä osallistumaan, jakamalla tietoa eteenpäin ja avaamalla keskusteluja viestit lähtevät välittymään eteenpäin. Tämä perustuu siihen, että ihmiset jakavat itseään kiinnostavia asioita eteenpäin omissa profiileissaan, keskustelevat, kommentoivat ja tykkäävät asioista. Voisiko sinun innovaatiosi siis saada siivet Facebookissa?

Kirjoittaja Piritta Seppälä on viestinnän ja sosiaalisen median kouluttaja, luennoitsija ja valmentaja. Hän työskentelee omassa Viestintä-Piritta-yrityksessään. Seppälä toimii järjestöjen, yhdistysten ja muiden organisaatioiden kouluttajana ja neuvonantajana viestintäasioissa. Innomarkkinat-tapahtumassa 14.12. hän puhuu sosiaalisen median ja tapahtumien roolista hyvien käytäntöjen levittämisessä.

Kirjoitus kuuluu Innokylän uuteen Innomarkkinat-blogisarjaan, joka tuo Innomarkkinat-tapahtuman ennakkotunnelmia ja antia saataville ajasta ja paikasta riippumatta. Innomarkkinoiden satoa julkaistaan Innokylän blogissa pääsääntöisesti keskiviikkoisin.

Taustalukemista blogitekstiin: Seppälä, Piritta 2011. Kiinnostu ja kiinnosta. Näin markkinoit järjestöäsi sosiaalisessa mediassa.

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Anne: Tehoa uudistustoimiin

2011-11-17T08:00:00.001+02:00

Etelä-Karjalan Sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) johtaja Pentti Itkonen otti isänpäivänä kantaa terveydenhuollon uudistamiseen HS 13.11.2011. Hän mukaansa julkisen sektorin palvelukykyä on pyritty paikkailemaan monenlaisin lumekorjauksin, jota ovat pahimmillaan aiheuttaneet turhia lisäkustannuksia. Tietotekniset investoinnit on tehty kuntakohtaisesti ja kun järjestelmät eivät ole yhteensopivia, on tietojärjestelmiä jouduttu uudistamaan lyhenkin käyttöajan jälkeen.

Ratkaisuksi Pentti Itkonen esittää julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon organisoimista kiinteästi yhteistyössä alueella päivystävän sairaalan kanssa. Sairaalassakäyntialue pitäisi muodostaa yhdeksi hallinnoksi tai muutoin verkostomaiseksi rakenteeksi riippumatta kuntarakenteessa tapahtuvasta kehityksestä.

Ainakin siitä olen Pentin kanssa samaa mieltä, että tietoyhteiskunnan kehittyminen ja kansalaisten autonomian lisääntyminen vie kohti asiakaslähtöisiä toimintamalleja. Päivystävien sairaaloiden ottaminen järjestelmän perusrakenteeksi voisi olla palveluketjujen toimivuuden kannalta järkevää. Hyödyt tulisivat tehokkaasta tietojen liikkuvuudesta ja liikuteltavuudesta.

Mutta onko nykyinen päivystävien sairaaloiden verkko sellaisenaan tarkoituksenmukainen vai antaisiko tämä ratkaisu elinaikaa epätarkoituksenmukaiselle rakenteelle ja ehkä jopa estäisi jonkun toimivamman rakenteen syntymisen? Tilanne on varmaan erilainen eri paikoissa.

Hoito- ja palveluketjujen ulkopuolella tehtävän ehkäisevän toiminnan ja erityisesti terveyttä ja hyvinvointia edistävän työn on rikottava hallinnollisia sektorirajoja. Se ei tule onnistumaan eriyttämällä sosiaali- ja terveydenhuolto omaksi maailmakseen.
Suomessa kunta ja kuntalaisille järjestettävä sosiaali- ja terveydenhuolto ovat tiukasti kiinni toisissaan, mutta kaikessa ei voi mennä sote-ehdoilla. Kuntalaisen eli potilaan ja veronmaksajan ehdoilla sen sijaan hyvinkin, ja siihen Eksotekin tähtää.

Eksotessa kahdeksan kunnan sairaalassakäyntialue on osoittautunut toimivaksi ja kustannustehokkaaksi, joten jotain oppia siitä on voitava ammentaa. Tehokkuus pohjautunee tietotekniikan valistuneeseen ja asiakaslähtöiseen soveltamiseen. Eikä pelkästään siihen tekniikkaan vaan tapaan, jolla sitä käytetään. Ainakin Eksotessa yritetään: kuunnella asiakasta ja ottaa palautteesta opiksi. Parhaillaan on käynnissä asiakastyytyväisyystutkimus. Pysytään kuulolla Eksoten kokemuksista ja kaikuja muualtakin voi ohjata tänne Innokylään.

Kirjoittaja Anne Knaapi-Lamminen on Innokylän verkostopäällikkö. Hänen työhuoneensa on Kuntaliitossa, joka on yksi Innokylän toimijatahoista, THL:n, STKL:n ja Tekryn rinnalla. Annen ajatuksia Innokylän raitilta julkaistaan Innokylän blogissa aina torstaisin. Tervetuloa kommentoimaan, joko tähän blogiin tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Innomarkkinat: Meillä ei ole varaa jättää käyttäjiä innovaatioveneestä

2011-11-16T13:26:00.000+02:00

Kun ottaa innovaatiolasit päähän ja katsoo peruutuspeiliin, voi todeta, että sosiaali- ja terveydenhuolto on ollut innovatiivinen kautta historian. Viime vuodet ovat muovanneet ja laajentaneet käsitystämme innovaatiosta. Enää ei hehkuteta yritysten innovatiivisuudella ja tuoteinnovaatioilla, vaan on löydetty sosiaaliset innovaatiot, palveluinnovaatiot ja julkisen sektorin innovaatiot.

On tärkeää, että innovaatioiden kehittäminen ja käyttö on laajentunut. Nehän lisäävät vaikuttavuutta ja tuottavat mittavaa/mitattavaa hyötyä terveyteen, hyvinvointiin ja palvelujärjestelmään.

Käyttäjät ovat saaneet entistä keskeisemmän roolin innovaatioiden kehittämisessä ja käyttöönotossa. MIT:n professori Eric von Hippel, käyttäjälähtöisen innovaatiotutkimuksen isä, kertoi muutama viikko sitten Suomen vierailullaan tutkimustuloksia käyttäjien merkittävästä roolista. Haluan nostaa esille muutaman innovaatiosykettä kiihdyttävän Hippelin tutkimustuloksen.

Ensiksi käyttäjien työpanos innovaatiotoiminnassa on jo suurempi kuin yritysten tutkimus- ja kehittämispanos. Toiseksi lead-userit ovat moninkertaisesti tehokkaampia innovaatioiden kehittäjiä kuin yritykset. Käyttäjäinnovaatioiden kehittäjät eivät tavoittele taloudellista hyötyä, vaan hakevat vastausta syntyneeseen tarpeeseen, haluavat auttaa muita ja oppia uutta sekä luoda uutta. Uuden luominen on innostavaa.

Haluan herättää työyhteisöillemme kysymyksen: kuinka tämä luovuus osataan ottaa paremmin huomioon? Väittäisin sen lisäävän työviihtyvyyttä, kehittävän työilmapiiriä ja lisäävän työn tuottavuutta ja vaikuttavuutta. Käyttäjien roolia, olivatpa he ammattilaisia, asiakkaita, potilaita tai aktiivisia kansalaisia, sosiaali- ja terveysalan innovaatioissa tulee lisätä. Se on kulttuurinen muutos, joka organisaatioissamme on tehtävä.

Joulukuun Innomarkkinat-tapahtuma antaa oivan mahdollisuuden viedä kotiin markkinarinkelin lisäksi ideoita, herätteitä ja kumppanuuksia oman työn ja yhteisön yhteiskehittämiseen samassa veneessä käyttäjien kanssa.

Kirjoittaja Hannu Hämäläinen työskentelee Sosiaali- ja terveysministeriössä neuvottelevana virkamiehenä ja on aikaisemmin toiminut Innokylässä THL:n johtavana asiantuntijana. Hänet on kutsuttu aamuosuuden juontajaksi 14.12. järjestettävään Innomarkkinat-tapahtumaan.

Kirjoitus kuuluu Innokylän uuteen Innomarkkinat-blogisarjaan, joka tuo Innomarkkinat-tapahtuman ennakkotunnelmia ja antia saataville ajasta ja paikasta riippumatta. Innomarkkinoiden satoa julkaistaan Innokylän blogissa pääsääntöisesti keskiviikkoisin.

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Ilmianto: Saatellen työelämään!

2011-11-15T08:39:00.001+02:00

Vantaan Nicehearts ry:n ylläpitämän Naisresurssikeskus Pihlajan työyhteisössä on tehty työtä kymmenen vuoden ajan maahanmuuttajataustaisten naisten parissa. Toiminnan yleisenä tavoitteena on naisten ja tyttöjen hyvinvoinnin lisääminen. Työelämään tai koulutukseen pääsy on yksi, merkityksellisimmistä tavoitteista naisten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin lisäämiseksi.Kun työvoimapoliittisen toimintamme asiakaskunta koostuu lähes 100%:sti maahan muualta muuttaneista naisista on tavoitteen toteutuminen helpommin sanottu kuin tehty.

Vantaan Naisresurssikeskuksen Pihlajan toimintaa ja ohjaajien osaamista on kuvattu Maahanmuuttajat mukaan -käsikirjassa. Vantaan Nicehearts ry:n ohjaajien lisäksi käsikirjaa olivat kirjoittamassa Työ & Toiminta ry:n, Kirkkonummen kunnan Toimarin ohjaajia sekä kirjan toimittaja Kaija Hänninen Syfo Oy:stä. Käsikirja on ensimmäinen maahanmuuttajien ohjaukseen paneutunut käsikirja ja nostaa esiin tuloksellisen toimintamme näkökulmia.

Seuraavassa lyhyesti Vantaan Nicehearts ry:n ylläpitämän Naisresurssikeskus Pihlajan toiminnasta: Maahanmuuttajanaiset opettelevat kolmen kuukauden työharjoittelujakson aikana suomen kieltä, suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaoppia sekä työelämän taitoja ja arjen hallintaa. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen sekä kulttuurisista eroista keskusteleminen ovat arkea. Jakson aikana pyritään rakentamaan luottamuksellinen ja avoin suhde asiakkaan ja ohjaajan välille. Se on ensiarvoisen tärkeää, jota mahdolliset työllistymistä estävät tekijät nousevat esiin ja niihin pystytään löytämään kestäviä ratkaisuja.

Kokemuksemme perusteella asiakkaan auttaminen ei onnistu, ellei asiakkaalla itsellään ole riittävää tahtotilaa tavoitteen asettamiseksi (pystyvyysuskomukset) ja muu elämäntilanne hallinnassa (arjen hallinta). Ohjaajan tehtävänä on asiakkaan voimaannuttaminen ja ohjaaminen oikeiden kysymysten ja toimenpiteiden avulla. Ohjaaja ei voi tehdä päätöksiä asiakkaan puolesta. On ehdottoman tärkeää varmistaa, että toimenpide, johon asiakas on etenemässä, on hänen oman tavoitteen mukainen ja realistinen. Polulla edetään pienin askelin kohti suurta tavoitetta.

Olemme rakentaneet polun asiakkaille yhdessä Vantaan kaupungin kanssa. Polku varmistaa asiakkaan etenemisen työvoimapoliittisesta hankkeesta työharjoitteluun kaupungille (esim. vanhustentaloon), jonka jälkeen asiakas jatkaa samassa paikassa palkkatukityössä vuoden ajan. Palkkatukityöjakson aikana asiakkaan osaamista kehitetään ja samaan aikaan hän jatkaa viikoittain suomenkielen opiskelua Naisresurssikeskuksessamme. Palkkatukijakson päättyessä asiakkaalla on ollut mahdollisuus siirtyä oppisopimuskoulutukseen tai ammattikouluun. Olemme siirtymävaiheissa edelleen asiakkaan tukena. Yhteydenpito asiakkaaseen säilyy säännöllisenä ja työantajaa konsultoidaan aina tarvittaessa.

Työotteena kokonaisvaltaisen ohjauksen lisäksi käytämme kulttuurisensitiivistä palveluohjausta. Uskomme, että juuri kulttuurisensitiivinen työote ja aito integraation edistäminen ovat hyvien tulostemme takana. Tulokselliseen palveluohjaukseen tarvitaan aikaa ja riittävää ymmärrystä eri kulttuureista sekä riittäviä resursseja.

Raha-automaattiyhdistyksen tukeman kehittämishankkeen, sosiaalisen tukitoiminnan käynnistäminen ja kulttuurisensitiivisen tukitoiminnan mallintaminen, tukee Naisresurssikeskuksen toiminnan kokonaisuutta huomioimalla myös työelämän ulkopuolella olevat naiset. Hankkeiden avulla Naisresurssikeskuksesta kehittyy kokonaisvaltaisen palveluohjauksen asiantuntijakeskus.

Toimintaympäristöllä, jota me kutsumme oppimisympäristöksi, on suuri merkitys asiakkaan motivoimisessa ja osaamisen edistämisessä. Viimeisen vuoden tulokset, joiden mukaan 85 % hankkeessa mukana olleista asiakkaista siirtyi opiskelemaan tai työelämään, osoittaa palveluohjausmalliin pohjautuvan kokonaisvaltaisen ohjauksen toimivuutta. Erilaisuus on voimavara ja sen hyödyt pyritään nostamaan esiin toiminnassamme.

Kirjoittaja Johanna Sjöholm työskentelee toiminnanjohtajana Vantaan Nicehearts ry:n Naisresurssikeskus Pihlajassa www.nicehearts.com

Maahanmuuttajat mukaan - käsikirja kuuluu Innokylän Ilmiantojen jäljillä - sarjaan

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Innokyläläinen: ”Ihanaa, kun hymiöissä on sydän!”

2011-11-14T10:12:00.000+02:00

Usva huokailee Jalasjärven lakeuksilla marraskuun kolmannen päivän aamuna. Etelä-Pohjanmaan Hankefoorumi XIII -tapahtuman alkuun on vielä kaksi ja puoli tuntia. Innokylä on kutsuttu Jalasjärven aikuiskoulutuskeskuksessa (JAKK) järjestettävään tilaisuuteen esittelemään kehitteillä olevaa hankerekisteriä. Tarkoituksena on päästää osallistujat, ihka oikeat hanketyöntekijät, testaamaan rekisteriä ja kertomaan kokemuksistaan. Me olemme pelkkänä korvana.

Matkassa on kolme innokyläläistä. Allekirjoittaneen lisäksi Pohjanmaan junaan nousevat sovellusasiantuntija Kati Haanpää Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sekä kehittämiskoordinaattori Outi Majanen Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitosta.

Tilaisuus alkaa, ja meitä tarkkailee viitisentoista silmäparia. Kysyn esittäytymisten lomassa, kuinka moni on käyttänyt Facebookia. Muutama käsi nousee. Entä wikiä? Päänravistuksia ja intensiivisempää tuijotusta. Hernekeiton jälkeen siirrymme tietokoneluokkaan.

Osallistujat kurkkivat meitä uteliaasti koneiden takaa.

Kun he ryhtyvät lisäämään rekisteriin testihanketta, kuuluu keskittynyttä kalketta. Hankkeiden kommentointiin toivotaan konstia, jolla kommentin kommentit erottuisivat paremmin. Välilehdille jaetut hanketiedot puhututtavat myös, löytyvätkö ne varmasti? Hakutoiminnon valmistumista odotetaan kiivaasti. Muistutamme aika ajoin, että lopullinen palvelu tulee näyttämään erilaiselta, ja että osa toiminnoista on kesken. Luokassa nyökkäillään.

Joku huomaa, ettei järjestelmään testausta varten lisättyjä hankkeita ole laadittu haudanvakavassa mielentilassa. Vai mitä sanotte hankkeesta nimeltä ”Nukuttaa”? Ihastuttavan laakea murre tarttuu heleposti kieleen puheensorinan seasta.

Yli kahden tunnin rutistuksen jälkeen tilaisuus on ohi. Oma märkä paidanselkämys kertoo kaiken, tätä taidettiin jännittää.

Hieno suoritus, Jalasjärvi!

Kirjoittaja Kati Virtanen työskentelee Innokylän tapahtumien ja JÄRVI-hankkeen koulutusten parissa Terveyden edistämisen keskuksessa.

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Ilmianto: Onko pyyteettömyys illuusio?

2011-11-08T09:53:00.000+02:00

Lasten ilo tarttuu myös vapaaehtoiseen!
Kuva: Parasta Lapsille ry / Suvi Elo

Miksi ihmiset lähtevät mukaan vapaaehtoistoimintaan? Mikä saa heidät seisomaan tihkusateessa jalkapallokentän reunalla pallopussi kädessä ja pilli suussa tai rämpimään sysimustassa metsässä pientä elonmerkkiä etsien. Entä miksi uhrata rauhaisa viikonloppuaamu sille, että lukee palvelutalon aulassa ääneen Hesaria yleisönään kolme iäkästä korvaparia?

Lähes 40 % suomalaisista osallistuu vapaaehtoistoimintaan, joka määritellään perinteisesti palkattomuuden ja vapaaehtoisuuden kautta: kyseessä on palkaton ja pakottamaton toiminta, jota tehdään toisten ihmisten tai yhteisön eduksi. Itse asiassa suomalainen käyttää yli kaksi työpäivää kuukaudessa vapaaehtoistyöhön. Miksi?

Erään näkemyksen mukaan ihmiskunnan menestystarinan takana on kaksi tekijää. Ihminen on vahva, koska se on oppinut toimimaan yhdessä ja hoivaamaan toisia. Nämä piirteet – tiivistettynä hyvän tekeminen – synnyttävät yhteisöllisyyttä, joka pitää ihmiset yhdessä sosiaalisen liiman lailla. Aivotutkija George E. Vaillant tiivistää asian näin: ihmisen aivot on johdotettu hyvän tekemiseen. Myönteiset emootiot ovat koko ihmiskunnalle tyypillistä, synnynnäistä aivotoimintaa.

Tästä näkemyksestä voi johtaa, että vapaaehtoisena toimiminen on eräänlaista aivojumppaa, myönteisten tunteiden harjoittamista käytännössä. Vapaaehtoisuuteen – kuten koko yhteisöönkin – liittyy ilo, toivo, empatia, kunnioitus ja kiitollisuus. Kaikki edellä mainitut tunteet vaativat yhteyttä muihin ihmisiin ja lisäävät sosiaalista pääomaa. Niin ikään vapaaehtoisuus edellyttää toisten huomioon ottamista, koska toiminnassa ei ole kyse ”pelkästään minusta” eikä anti kohdistu vain vapaaehtoiseen, vaan koko kulttuuriin.

Toisaalta väitetään, ettei ihminen koskaan voi olla täysin pyyteetön, vaan odottaa aina palkintoa, kiitosta tekemisistään, mielihyvää. Näin ollen yksikään teko ei ole pyyteetön, ja hyvän tekemistä motivoi itsekäs pohjavire. Kun suomalaisten vapaaehtoisten syitä lähteä mukaan toimintaan on tutkittu, on käynyt ilmi, että 80 %:lla yksi tärkeistä syistä on ollut halu auttaa. Tämä motiivi kumpuaa altruistisesta arvomaailmasta, ja vapaaehtoistoiminta on tapa toteuttaa sitä arjessa. Toinen olennainen syy toiminnalle on sen itsetuntoa vahvistava vaikutus: tekemällä vapaaehtoistyötä ihminen kokee itsensä tärkeäksi, saa mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä elämäänsä. Varsin itsekeskeinen lähtökohta, joku voisi huomauttaa.

Onko pyyteettömyys siis illuusio? Eräs mies, joka on mukana ikäihmisiä auttavassa toiminnassa, tiivisti tuntemuksensa näin: ”Kun lähden vanhuksen luo, olen totaalisen läsnä ja annan itseni ’toisen käyttöön’ siksi ajaksi. Avustettava tietää vain etunimeni ja sen, että olen vapaaehtoinen; se on vähän kuin luovuttaisin elintärkeää verta: antamani aika on anonyymi lahja sen vastaanottajalle. Lahjan antajana saan myös itselleni hyvän olon.” Pyyteetöntä tai ei, kaikki hyötyvät. Mikä lienee se oleellisin asia.

Ps. Jos haluat mukaan vapaaehtoistoimintaan, vieraile Espoon Vapaaehtoisverkoston sivuilla!

Kirjoittaja Milla Koski toimii vapaaehtoisvälittäjänä Espoon vapaaehtoisverkostossa. Espoon vapaaehtoisverkosto kuuluu Innokylän Ilmiantojen jäljillä -sarjaan.

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Innokyläläinen: Innotuutorit etsivät asiakkaan voimavaroja

2011-11-07T08:40:00.000+02:00

Tuija Koivisto

Käyttäjälähtöinen kehittäminen kuulostaa helpolta, mutta vaatii palvelun käyttäjien tarpeiden ja elämäntilanteiden tuntemusta. Innokylän tuutorikoulutuksessa käyttäjälähtöistä kehittämistä harjoittavat vanhustyön johtaja Tuija Koivisto Keuruulta, kehittämissuunnittelija Leena Suhonen Joensuusta sekä projektipäällikkö Jarno Karjalainen Helsingistä.

Asiakasymmärryksen luominen vaatii useamman kiven kääntämistä. Esimerkiksi vanhusten kotihoidossa pelkät kyselytutkimukset eivät näytä riittävän.
- Asiakastyytyväisyystutkimukset tuovat yleensä esille onnellisuusharhan. Tyytymättömyyttä ei uskalleta ilmaista, koska palvelujen järjestymisestä ollaan myös riippuvaisia, Koivisto arvelee.

- Kotihoidossa asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelma laaditaan usein hyvin kiireisesti eikä asiakkaaseen ehditä juuri tutustua, Koivisto kuvaa kehittämisprojektinsa lähtökohtia.

Keuruulla kotihoidon ja palveluasumisen asiakkaiden kokemusten keruuseen on sittemmin satsattu. Tietoa kerätään ja kotihoidon palveluja suunnitellaan voimavarahoitaja-toimintamallilla. Voimavarahoitaja kulkee asiakkaan mukana ja seuraa, havainnoi ja jututtaa vanhusta ja hänen omaisiaan ja kerää tietoa vanhuksen selviytymiskeinoista arjessa. Tämän jälkeen asiakkaan selviytymispolkuja käydään yhdessä läpi.

Koiviston mukaan uutta toimintamallissa on se, että toimintakyvyn vajeiden ja avuttomuuden sijaan hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisessa lähdetään liikkeelle voimavaroista ja omatoimisuudesta.

Suhosen kehittämisprojektissa tuotetaan lähipalveluja kehitysvammaisille. Kehitysvammaisten kanssa työskentelevät erityistyöntekijät jalkautuvat eli työskentelevät laitosten sijaan asiakkaalle luontevissa ympäristöissä. Mukana on asiakkaan lisäksi hänen lähiverkostonsa.

Leena Suhonen

Työskentely edellyttää hyvää suunnittelua ja asiakkaan palvelutarpeiden tuntemusta. Lisäksi ammattilaiset tarvitsevat uudenlaisia taitoja. Kuinka asiakas ja hänen läheisensä kohdataan uudessa toimintaympäristössä? Mitkä toimintamallit soveltuvat esimerkiksi kotiympäristöön?

- Siinä tullaan asiakkaan iholle kun mennään hänen yksityiseen ympäristöönsä. Määrätynlainen hienovaraisuus asiakkaan ja perheen kohtaamiseen liittyy, Suhonen kertoo jalkautuvan työn haasteista.

Ratkaisuja kehittämistyön hankaliin kysymyksiin on parasta etsiä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat osa tuotettavaa palvelua. Suhosen mukaan myös hanketyö voi olla hyvä väline tuoda esiin kehittämistyössä mukana olevien ääntä sekä koota palvelun käyttäjiä ja tuottajia saman pöydän ääreen. Koulutuksessa painotetaan kehittämisprosessien avoimuutta.

Jarno Karjalainen

- Avoin kehittäminen on minulle sitä, että projektin tavoitteiden kannalta olennaiset tahot tulisivat mukaan, riippumatta taustaorganisaatioista. Käyttäjälähtöisyys merkitsee palvelun käyttäjän näkemyksien ja kokemuksien huomioimista kehittämistyössä, Karjalainen kiteyttää. Karjalainen kehittää kuntouttavan työtoiminnan asiakasraatitoimintaa yhdessä pääkaupunkiseudun kuntien ja kuntalaisten kanssa.

Tuutorikoulutuksen tavoitteena on yhteiskehittämisen kulttuurin ja osaamisen vahvistuminen, josta Koiviston, Suhosen ja Karjalaisen projektit ovat hyviä esimerkkejä. Yhteiskehittämisessä keskeistä on osallisuus ja jaettu oppimisprosessi.

Innotuutorikoulutuksessa korostetaan myös arviointia: Tehdäänkö oikeita asioita? Mitä resursseja on käytettävissä? Mitä muutoksia uusi toiminta saa aikaan? Koulutuksessa mukana olevia kehittäjiä kannustetaan moninäkökulmaiseen arviointiin, joka huomioi palvelun käyttäjän, ammattilaisen ja organisaation näkökulmat.

- Julkishallinnossa tarvitaan enemmän avointa innovatiivista kehittämistä. Kehittäminen ei välttämättä edes vaadi lisäresurssia, kokeiluja voidaan toteuttaa olemassa olevia voimavaroja uudelleen järjestelemällä, Koivisto kannustaa.

Kiinnostuitko? Lue myös juttu Tesson numerosta 7: Hyvät toimintamallit kaikkien käyttöön.

Kirjoittaja Satu Korhonen vastaa Innokylän tuutorikoulutuksen suunnittelusta ja kehittämisestä.

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Vierailija: Kehitystyö on 'must'!

2011-11-04T08:54:00.002+02:00

Miksi taikasana kaikessa työssä on nykyään kehittäminen? Tajusin kerran juhlaillallisella, että olen työurallani ollut onnekas. Olen saanut olla mukana asioissa, jotka suuntautuvat eteenpäin, tulevaisuuteen. Juhlapuhujista moni koki turhautumista alati muuttuvien olosuhteiden ja vaatimusten aallokossa.

Miksi sitten pitäisi kehittää ja muuttua? Siksi, että maailma muuttuu ympärillämme. Vaikka me kuinka itse pysyisimme paikallamme, yhteistyökumppanit ja asiakkaat vaativat asioiden tekemistä uudella tavalla: nopeammin, fiksummin, halvemmin.

Mauno Koivisto piti Studia Generalia -esitelmän Helsingin yliopistossa 1980-luvulla. Oli harvinaista, että istuva presidentti luennoi. Aiheena oli ”Maailma muuttuu, muuttuuko se?” Koivisto käytti painokkaan puheenvuoron ja kuvasi eleettömästi alati kiihtyvää muutosta.

Mistä saataisiin kehitysmyönteisyyttä julkiselle sektorille? Miten joustavuus ja ratkaisujen löytäminen tulee arkipäiväksi työssä? Liian usein suomalaisilla työpaikoilla ”ylimääräisten” asioiden tekemiseen suhtaudutaan negatiivisesti. Hyvä työntekijä on se, joka tekee sovitut asiat. Parannukset tai muutokset eivät ole toivottuja.

Koska sosiaali- ja terveysalalla löytyy asiantuntemusta, sen laaja-alaiseen käyttöön pitäisi rohkaista kaikissa tilanteissa. Parhaassa tapauksessa kehittämisehdotusten esittämisestä palkittaisiin.

Muistan työurani alusta aloitelaatikon. Kun lääketehtaan prosessi tehostui rutkasti, aloitteen tekijä oli työpaikan sankari. Monet kilpailut tähtäävät samaan: järkevän innovaation äidin tai isän huomioimiseen. Tämä toivottavasti kannustaa muitakin avaamaan suunsa.

Fiksun idean siivin maailma voi muuttua paremmaksi!

Innokyläläinen: Mikä tekee pajatoiminnasta innovatiivista?

2011-10-31T09:21:00.004+02:00

Olen saapunut Innopajaan. Jossain sieluni sopukoissa odotin ehkä vähän jotain... pajamaisempaa. Tummenneiden hirsiseinien sijaan kohtaan kuitenkin ihan tavallisen kokoushuoneen. Sen inno-alun täytyy siis tulla jostain muualta.

Innopajaan on saapunut minun ja pajan vetäjien lisäksi puoli tusinaa kehittäjää neljästä eri hankkeesta. Espoon Järjestöjen Yhteisö ry:n Vertaisresepti-hanke on pajassa jo toista kertaa.
- Kun on monia hankkeita samassa pajassa, saa perspektiiviä omaankin tekemiseen, toteaa Vertaisreseptin hankesuunnittelija Vilja Vainio.

Lähestyminen innovaatioihin ja kehittämiseen on pajassa käytännönläheistä. Siellä puhutaan toimijoista ja resursseista - siis yksinkertaisesti siitä, mitä käytäntö toimiakseen tarvitsee. Toinen pajan vetäjistä, erikoistutkija Pasi Pohjola THL:stä, kutsuu tätä "käytännön toimeenpanon käsikirjoitukseksi".

Pajan tarkoituksena on tukea osallistujia käytäntöjen kuvaamisessa Relational Evaluation Approach -mallilla eli REA:lla. Kuvaamisen tavoitteena on, että käytäntöjä voidaan soveltaa myös muualla - aivan kuten näytelmäkäsikirjoituksenkin on oltava siirrettävissä toiseen teatteriin.

- Käytäntöjen ei kuitenkaan tarvitse olla valmiita, kun ne kirjataan REA:an, Pohjola vakuuttaa. - Malli mahdollistaa kehittämisen yrityksen ja erehdyksen kautta, sillä mallia on mahdollista kokeilla ja korjata.

Innopajan kulku on käyttäjälähtöisesti riippuvainen osallistujista. Vaikka aamupäivän ohjelma on rakennettu valmiiksi, lähtee iltapäivän osuus osallistujien huolista ja tarpeista.

Tämän päivän epävirallisena teemana tuntuu olevan ahdistus. "Ihana kuulla, että joku muukin ahdistuu näistä asioista," tuntuu kuvaavan useammankin kuin yhden osallistujan tuntoja. Ongelmia puidaan pajassa, mutta myönteiseen sävyyn ja vertaistuen voimalla.

- Projektityön ongelmien peilaaminen on todella tarpeellista. Siinä oma ahdistus vähenee, toteaa projektipäällikkö Tiina Lappalainen Invalidiliiton Rotia palveluihin -projektista.

Pajassa puhutaan varsin suoraan vaikeistakin asioista. Esiin tulevat niin onnistuneet käytännön esimerkit kuin kehittämistyön ongelmatkin.

- Haasteet ovat yllättävän samanlaisia, vaikka hankkeet ovat erilaisia, summaa Mervi Leivo, joka on paikalla Muistiluotsi-ohjelmasta saatujen kokemusten edustajana. - Kannattaa kuitenkin keskittyä myös toimiviin asioihin, ei pelkästään ongelmiin.

Myönteisyys tuntuu olevan osallistujilla melkein luissa, sillä haasteita lähestytään usein onnistuneiden käytäntöjen kautta.

Ongelmien jakaminen ja niiden ratkaiseminen tuntuvat muuttavan pajan luonnetta muutaman vaivaisen tunnin aikana. Aamulla pajaan käveli joukko ventovieraita, mutta iltapäivällä erotessa samat ihmiset vaikuttavat vanhoilta tutuilta.

Mistä se inno siis tulee? Avoimuudesta, kuuntelemisesta... ja ihmisistä.

Jos haluat tietää Innokylän pajatoiminnasta lisää, ota yhteyttä Niina Peräseen, niina.peranen(a)thl.fi.

Kirjoittaja Erna Bodström toimii Innokylässä verkkotoimittajana. Hän kävi tutustumassa Innopajan toimintaan lokakuussa 2011.

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Anne: Minne Innokylää rakennetaan?

2011-10-27T09:00:00.004+03:00

Minne tämä Innokylä rakennetaan? kysyy rakennusinsinööri

vilpittömin silmin. Hänen kysymyksensä on oikeutettu. Jos kerran kylää rakennetaan, niin kai sille on tehty asiallinen maavaraus. Ja koska pidetään harjannostajaiset? Innokylä saattaa vielä nimenäkin assosioitua sisustusohjelmaan.

"Vasara ja nauloja" -linjalla Innokylän konkretisointi ei onnistu. Tämä ”pilviyhteisö” syttyy virtuaalisesti Suomi -neidon karttapohjalle kulloisenkin aiheen ja kehittäjien mukaan. Sen kuvitteelliset kaupunginosat voivat aikanaan sulautua entistä ehompaan maisemaan, kun innovaatiot ja hyvät käytännöt juurtuvat osaksi perustyötä.

Insinööri on todennäköisesti yrityksen edustaja, joka hakee aktiivisesti potentiaalisia asiakkaita. Sosiaali- ja terveydenhuollossa yhteistyötä järjestöjen kanssa on pidetty - enemmän tai vähemmän piilotetusti - hyväksyttävämpänä kuin yhteistyötä yritysten kanssa. Kolmannen sektorin toimijoiden motiivit on katsottu jotenkin turvallisemmaksi, koska työssä onnistumisen hedelmät eivät sujahda yksityiseen taskuun. Tuotekehitys on asia erikseen. Siinä kenttä on jätetty yrityksille vapaaksi.

Julkisella sektorilla ei kuitenkaan ole sellaista osaamisen ylivoimaa, että se voisi sulkea ovia yritysten kanssa tehtävältä yhteistyöltä. Nyt olisikin hyvä hetki, ehkä melkein jo kiire, löytää tulevaisuuteen suuntaavia, uutta luovia tapoja käydä vuoropuhelua. Eikä vain vuoropuhelua, vaan rakentaa kannattavia liiketoimintamalleja ja käynnistää uudenlaista toimintaa. Jos osallisten asenne on oivaltavasti kohdallaan, tarjoaa toisilleen vieraiden osaamisalueiden kohtaaminen mahtavan potentiaalin.

Missä me sitten kohtaamme ajatuksinemme; molempia osapuolia hyödyntävästi? Missä ajatuksista tulee tekoja? Tarvitsemme rohkeita kokeiluja myös tällä alalla. Palvelujen tuotantotapojen monipuolistumisen myötä on ainakin työjakoa jo voitu tehdä julkisen ja yksityisen kesken. Mutta onko jossain hahmoteltu yhteisvoimin kokonaan uusia palveluavauksia? Ideat ja vinkit ovat tervetulleita.

Ilmianto: Ryhdy hyvinvointi- ja terveyserojen kaventajaksi!

2011-10-21T10:02:00.000+03:00

Tiesitkö, että lapsiperheiden hyvinvointia on pystytty parantamaan kustannustehokkaasti Imatralla. Ongelmien ennaltaehkäisyä painottava uusi hyvinvointineuvolatoiminta on vähentänyt jatkuvasti kasvaneita lasten ja nuorten häiriöpalvelumenoja. Hyvinvointineuvolatoiminta on käynnistänyt uudenlaisen moniammatillisen yhteistyön terveyspalveluiden, sosiaalipalveluiden ja sivistystoimen kanssa. Lisää esimerkkejä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisesta löydät Kaventaja-verkkopalvelusta.

Vaikka suomalaisten terveys on parantunut keskimäärin, sosiaaliryhmien väliset hyvinvointi- ja terveyserot kasvavat edelleen. Ongelmana on ollut, ettei tiedetä, mitä pitäisi tehdä. Tietoa erojen kaventamisen konkreettisista toimista ja toimivista keinoista ei ole ollut paljon saatavissa.

Hyvinvointi- ja terveyserot ovat laaja-alainen ilmiö, joten yhtä yksinkertaista konstia eriarvoisuuden korjaamiseksi ei ole olemassa.
Toisaalta pienilläkin paikallisilla toimilla tilannetta voidaan muuttaa parempaan suuntaan.
Eri puolilla Suomea hyvinvointi- ja terveyseroja pyritään kaventamaan monin toimin. Tieto toimivista ratkaisuista ei aina kuitenkaan leviä laajempaan käyttöön.

Tästä tarpeesta syntyi Kaventaja, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen teemoja käsittelevä verkkopalvelu. Kaventaja kokoaa yhteen helposti saataville tietoa, perusteluja, keinoja, esimerkkejä ja materiaaleja hyvinvointi- ja terveyseroista ja erityisesti niiden kaventamisesta.

Keväällä toteutetun käyttäjäkyselyn mukaan verkkopalvelua pidettiin erittäin tarpeellisena ja sen toivottiin olevan käyttäjäystävällinen ja helppokäyttöinen.

Hyvinvointi- ja terveyseroja voidaan kaventaa, jos on yhteistä tahtoa. Onko sinulla esimerkkiä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisesta? Kaventaja-verkkopalvelu täydentyy yhteistyöllä.

Ryhdy sinäkin Kaventajaksi!

Kirjoittajat Tuulia Rotko ja Elisa Kostiainen työskentelevät Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksella Kaventaja-palvelua ylläpitävässä ja kehittävässä verkkotoimitustiimissä. Kaventaja kuuluu Innokylän Ilmiantojen jäljillä-sarjaan. Tervetuloa kommentoimaan, joko tähän blogiin tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Ilmianto: Óle arvioinnin kartalla – Ota Suunta!

2011-10-19T13:59:00.004+03:00

”Suunta on otettava huolella juuri siitä pisteestä, jossa on, juuri siihen pisteeseen, johon haluaa. Suunnalla voi edetä erittäin tarkasti, jos sitä haluaa käyttää huolella.” Samoin kuin Suomen Suunnistusliiton suunnistuskoulussa opastetaan huolellista suunnan ottamista, auttaa SUUNTA-työkalu johdonmukaisen ja konkreettisen toimintasuunnitelman tekemisessä.

Jokaisella toiminnalla on tarkoitus ja tavoitteena saada aikaan muutoksia. Oletko nähnyt hankesuunnitelmia, joissa tavoitteeksi on asetettu ”tietoisuuden lisääminen”, ”mallin kehittäminen”, ”osaamispääoman vahvistaminen”? Konkretian hakeminen ja laskeutuminen maan pinnalle ovat suositeltavia, jotta pystytään hahmottamaan tavoitteiden saavuttamiseksi asetettuja keinoja ja prosesseja. Näin varmistetaan, että tavoitteille on valittu oikeasti toteutettavissa olevat toimenpiteet, eikä luvata tuotoksia, joille ei ole toimenpiteitä. Kysymys on toiminnan syy-seuraus-suhteiden auki kirjoittamisesta. Kysymys on myös yhteiseen tekemiseen liittyvän innostuksen, luottamuksen ja tekemisen meiningin löytämisestä yhdessä jaettujen tavoitteiden ja tarkoituksen kautta.

Arvioinnin ja tutkimuksen ero on, että tutkimus on tutkittavien asioiden kuvaamista, selittämistä ja ymmärtämistä ilman arvottamista. Arviointi on konkreettista ja vaatii valintojen tekemistä. (Robson 2001, 24-25). Kausaalisuutta ei nähdä ihmis- ja yhteiskuntatieteissä kovin suoraviivaisesti. Arviointi puolestaan hakee tuekseen olettamuksia asioiden syistä ja seurauksista. Syy- ja seurausketju on myös sopimuksenvarainen. Kyse on viime kädessä käsitteistä, niiden sisäisestä yhteensopivuudesta ja hierarkiasta. Tieteelliset paradigmaerot ovat aina läsnä arvioinnista puhuttaessa. Pyritäänkö säännönmukaisuuksien kuvailuun vai mielen ja merkityksen löytämiseen? (Linqvist, Korteniemi 2005, 13-18)

Mutta takaisin SUUNTA- työkaluun. Konkreettisen ja tarkkaan mietityn toimintasuunnitelman pohjalta arviointisuunnitelma on helppo rakentaa ja se nivoutuu luonnolliseksi osaksi toimintaa. Työkalu haastaa pohtimaan toiminnan taustalla olevaa ohjelmateoriaa, jonka kautta toiminta ja arviointi rakentuvat. Ohjelmateoria auttaa valitsemaan loogisen päättelyketjun valitun päämäärän, tavoitteen, keinojen, prosessien, tehtävän, tulosten ja tuotosten välillä. (Aalto-Kallio, Saikkonen, Koskinen-Ollonqvist 2009, 16). SUUNTA-työkalu on sovellus Logical Framework Matrix -mallista ja se löytyy mm. Terveyden edistämisen keskuksen sivulta.

Huolellinen toiminnan suunnittelu ei poissulje sitä, että kurssia on välillä yhdessä tarkistettava, palattava jopa lähtöpisteeseen ottamaan uutta vauhtia. Suomen suunnistusliiton sivuilta löytyvä ohje suunnassa pysymiseen on sovellettavissa myös toiminnan suunnitteluun: ”Kartan ja kompassin kanssa maastossa kulkiessa on samanaikaisesti luettava karttaa, tarkistettava suuntaa, havainnoitava ympäröivää maastoa, katsottava, mihin astuu. Nämä taidot kehittyvät vähitellen suunnistusharjoittelun edetessä.”

Pysytään kartalla!

Kirjoittaja Merja Lyytikäinen työskentelee Terveyden edistämisen keskuksessa Innokylä-hankkeessa ja käyttää Suunta-työkalua hankesuunnittelun ja seurannan apuna. TEKRY on yksi Innokylän toimijatahoista Kuntaliiton, THL:n ja STKL:n rinnalla. Suunta-työkalu kuuluu Innokylän Ilmiantojen jäljillä-sarjaan. Tervetuloa kommentoimaan, joko tähän blogiin tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Lähteet:
Aalto-Kallio, Saikkonen, Koskinen-Ollonqvist 2009: Arvioinnin kartalla –matka teoriasta käytäntöön
Robson, Colin 2001: Käytännön arvioinnin perusteet
Julkunen, Linqvist, Kainulainen (toim.) 2005: Realistisen arvioinnin ensimmäiset askeleet, stakes työpapereita3_05 (pdf)
Suomen suunnistusliitto

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta kohdan "Nimi/URL"-osoite. Kirjoita nimesi "Nimi"-kenttään. "URL-osoite"-kentän voit jättää tyhjäksi. Paina "Jatka"-painiketta. Paina "Lähetä kommentti".

Anne: Pilkettä silmään

2011-10-13T09:00:00.033+03:00

Tiesittekö, että Sininauhaliiton Pilke -ryhmiin etsitään mukaan yli 60 -vuotiaita päihteiden käyttäjiä, joille on tyypillistä ainakin asteittainen eristäytyminen kotiin? Ryhmään mukaan lähteminen ei aina ole yksinkertaista, varsinkin jos selvä päivä on poikkeus. Apua tarjotaan kuitenkin ehdoitta ja ryhmäohjaajat kohtelevat tasavertaisesti ja jokaista kunnioitetaan sellaisenaan. Ryhmässä voi vaan olla ja kohdata toisia. Alkoholin rinnalla muutkin asiat saavat merkitystä ja unohtuneet arjen taidot palautuvat.

Järjestöjen vahva ote päihde- ja mielenterveyspalvelujen järjestäjinä kertoo kyvystä tarjota sitä, mille on kysyntää ja siten, että homma toimii. Ihmisten kohtaamisosaamisessa järjestöillä tuntuu olevan luontevampi tuntuma kansan syviin riveihin kuin ns. virallisella järjestelmällä. Ehkä on ollut tilaa kehittyä, kun päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat vasta vähitellen tulleet laajemman yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön.

Päihdeongelman puheeksi ottaminen ihan yksilötasolle vietynä voisi henkilökohtaisimmillaan tarkoittaa, että kavereiden lisäksi haastekutsu tipattomalle tammikuulle lähtee myös omalle mummolle, tädille tai enolle! Aika huikea ajatus, ettei päihdeongelma ei olekaan aina meteliä ja julkista humalatilaa - joillekin se on ryppyisin
käsin eteen vedetty pitsiverho.

Sininauhaliiton projektipäällikkö Maria Viljanen osallistuu parhaillaan käynnissä olevaan Innotuutori -koulutukseen. Osana sitä hän pyrkii kuvaamaan Pilke-ryhmien etsivän työtavan. Maria kertoo, että toimiva Pilke -ryhmä vaatii ainakin ohjaajan ja yhden osa-aikaisen työntekijän. Sen jälkeen kun tunnistetaan, mitä muuta onnistuminen vaatii, ollaankin jo vahvasti matkalla kohti monistettavaa hyvää käytäntöä. Koulutukseen osallistumisesta on ollut Marian mielestä ollut hyötyä. Se on auttanut yksittäisten prosessikuvausten kautta löytämään ne yleistettävät onnistumisen kriteerit.

Pilke -ryhmän toimintamallilla voisi olla kysyntää myös pelkästään yksinäisyydestä kärsivien ikäihmisten auttamisessa. Pysyäkseen virkeänä nainen tarvitsee syyn ”laittaa lilaa luomeen” ja mies kaipaa ainakin ajoittain tasavertaista höpinäseuraa.

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla Kommentti nimellä -alasvetovalikosta kohdan Nimi/URL-osoite.

Vierailija: Idea lentää asiakkaan avulla

2011-10-10T13:09:00.000+03:00

Mitkä käytännöt tulevat osaksi arkipäivää? Millaiset uudet tuotteet tai palvelut hyväksymme? Elämää helpottavat ideat kääntyvät aidoiksi innovaatioiksi ja otamme ideat käyttöön huomatessamme niiden helpottavan elämäämme tai parantavan organisaatiomme tekemistä.

Meillä oli tarve uudelle ratkaisulle. Kun joku hoksasi sellaisen esitellä, siitä tuli osa arkeamme. Kuka olisi arvannut, kuinka usein näpyttelemme tekstiviestin?

Työstimme ryhmässä uutta ei-tarttuviin tauteihin liittyvää terveyden edistämisen projektia. Mukaan kutsuttu brysseliläinen asiantuntija lateli kysymyksiä: ”Kuka tästä hyötyy, kenen elämä helpottuu?”

Kehittämisvaiheessa kannattaa muistaa kysyä asiakkaalta. Ettei kävisi niin, että meidän hienoina pitämämme edut ovatkin käyttäjien mielestä toisarvoisia!

Ideaa ja ratkaisua kehitettäessä kannattaa pitää mielessä myös, kenen apua vielä tarvitsemme. Idean hiominen paremmin käyttäjille sopivaksi voi vaatia asiantuntemusta, jota jollakin muulla on.

Uudet käytännöt ja tuotteet kilpailevat aina olemassa olevien kanssa. Kilpailu on kuitenkin merkki markkinoiden tarpeesta – ja sen myötä mahdollisista asiakkaista.

Nuorena kehaisin kurssilla olevani aivan ainutlaatuisen kansanterveyttä edistävän keksinnön tuotepäällikkö – se liittyi salmonellantorjuntaan siipikarjalla. Kokenut kouluttaja ei malttanut olla kysymättä, onko tuotteelle markkinoita?

Erilaisten ajatusten käyttöönotto vaatii aikaa; uuden idean omaksumisessa kvartaalia ei lasketa kalenterivuodesta.

Vierailija: Ikäihmisten kansalaisraati vastaa yhteiskunnallisen osallistumisen haasteisiin

2011-10-03T09:03:00.000+03:00

Kuva: Leif Sjöström

Tavanomaiset yhteiskunnalliset osallistumistavat, kuten kuulemistilaisuudet, ovat aikansa eläneitä. Ne eivät vastaa nyky-yhteiskunnan kasvaviin haasteisiin. Näitä ovat esimerkiksi yhä useammin ilmenevät ihmisten väliset empatiaongelmat eli ihmisten kyvyttömyys asettua toisten kenkiin.

Millä perusteella väitämme näin? Ensinnäkin osallistumista vaativat aiheet ovat niin monimutkaisia, monitulkintaisia ja arvosidonnaisia, että tavanomaiset osallistumistavat ovat liian lyhytkestoisia. Toisekseen näihin osallistuvat yleensä vain ne harvat, jotka muutoinkin ovat aina aktiivisia. Lisäksi myös keskustelu näissä osallistumistilaisuuksissa on useimmiten kaikkea muuta kuin toisia kunnioittavaa aitoa pohdintaa ja punnintaa. Pahimmassa tapauksessa osallisuus on pelkkää illuusiota, jossa haetaan vain oikeutusta jo tehdyille päätöksille. Lopuksi ihmisten mielipiteet ovat muuttuvia, vaikka tavanomaiset osallistumistavat ymmärtävät ne pysyvinä.

Miksi tämä kaikki sitten on tärkeää? Laaja-alaisten keskusteluiden, monipuolisen tiedonsaannin sekä käsiteltävän asian kohtaamisen ja lopulta hyväksymisen kautta ihmisten mielipiteet kehittyvät kohti vankkaa kansalaismielipidettä. Tämä on kuitenkin pitkäkestoinen prosessi, jota tavanomaiset osallistumistavat eivät juuri edesauta.

On aika siirtyä osallistumisen illuusiosta aitoon vaikuttamiseen. Deliberatiivisen eli keskustelevan, pohdiskelevan ja punnitsevan demokratian esiin tuomat innovaatiot tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden kehittää osallisuuden kulttuuria suomalaisessa yhteiskunnassa. Esimerkiksi 1970-luvulla Yhdysvalloissa kehitetty ja sittemmin laajasti maailmalla levinnyt kansalaisraatiformaatti on nähtävissä yhdeksi tällaiseksi mahdollisuudeksi.

Kansalaisraadin esikuvana toimivat amerikkalaisten tuomioistuinten valamiehistöt, joissa valamiehet vasta todistusaineiston kuulemisen ja punnitun keskustelun jälkeen päätyvät esittämään tuomionsa. Samoin kansalaisraadissa joukko ihmisiä kokoontuu yhteen käsittelemään heille annettua ongelmakysymystä. He kuulustelevat asiantuntijatodistajia, käyvät keskenään monipuolista keskustelua, ja vasta tämän jälkeen esittävät julkisesti johtopäätöksensä.

Pohjanmaalla marraskuussa 2011 BoWer ja Innokylä -hankkeiden toteuttama ikäihmisten kansalaisraati on yksi esimerkki kansalaisraatiformaatin käyttömahdollisuuksista. Kaikki kansalaisraadin osallistujakuntien 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat ihmiset voivat ilmoittautua mukaan. Yhteensa 26 raatilaista valitaan ositetun satunnaisotannan kautta siten, että raati tulee muodostaneeksi osallistujakunnat aidosti pienoiskoossa. Kansalaisraati tulee käsittelemään kysymystä: "Mitä on ikäihmisen hyvä elämä ja hyvä asuminen, ja miten se toteutuu?"

Ikäihmisten kansalaisraati tarjoaa ikäihmisille mahdollisuuden tuoda äänensä esille uudenlaisella tavalla sekä tuottaa merkittävää tietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi.

Kirjoittajat tutkijatohtori Harri Raisio ja projektikoordinaattori Susann Sjöström työskentelevät Vaasan yliopistolla sosiaali- ja terveyshallintotieteen oppiaineessa.

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla Kommentti nimellä -alasvetovalikosta kohdan Nimi/URL-osoite.

Ilmianto: On hullua, että esimiehet käyttävät työaikaansa sijaisten soitteluun

2011-09-30T11:17:00.001+03:00

Muistan ajatuksen elävästi. Olin rekrytointityöryhmän kokouksessa vuonna 2002 Sodankylässä. Toimin silloin perusturvalautakunnan puheenjohtajana. Tuossa kokouksessa hoivatyön esimies kertoi soittaneensa kolme tuntia edellisenä päivänä sijaisia. Minusta se oli käsittämätöntä – ei häntä ole palkattu siihen, vaan hoitotyöhön esimieheksi potilaiden ja hoitajien pariin.

Seitsemän vuotta myöhemmin muutettuani Rovaniemelle olin keskustelutilaisuudessa, jossa rehtori Heikki Ervast kertoi, kuinka rehtorit soittelevat sijaisia. Se oli siinä! Ajatus jäi pyörimään päähäni ja kehittyi liikeideaksi. Kasvatustieteen maisterista, neljän pojan kotiäidistä tuli ohjelmistoalan yrittäjä.

Pohdin pitkään toteutanko ideani jollekin taholle projektirahoituksella. Rovaniemen Kehityksen yrittäjäneuvojan kanssa kuitenkin laskimme, että yrityksenä palvelu saadaan useammalle käyttöön ja näimme tässä myös selvän bisneslogiikan. Työviesti on sähköinen sijaisten hankintapalvelu, jossa kutsutaan ensisijaisesti töihin toimijan omia sijaisia. Mikäli omat sijaiset eivät riitä, on käytössä koko maan kattava sijaisreservi Työpäivä.fi -palvelu, josta löytyy lähes 2000 hoiva-alan keikkalaista eri puolilta Suomea.

Alusta asti mukana ohjelmistoa oli kehittämässä neljä osastonhoitajaa, jotka käyttäjinä osasivat kertoa, miten ohjelmiston pitäisi toimia. Sijaisilla on käytössä kalenterit sekä heille on käytössä muistiinpanoille muistilappu. Hakukone muistaa, kuka on töissä eikä lähetä tuolloin heille viestejä. Tekstiviesti ei ole ärsyttävä ryhmätekstiviesti, jossa nopein voittaa, vaan yhdelle sijaiselle kerrallaan porrastetusti etenevä sijaisystävällinen kutsu. Nämä kaikki toiminnallisuudet on tehty sen pohjalta, mitä opimme osastonhoitajilta. Koekäytimme tuotetta ja halusimme olla varmoja sen toimintakyvystä ennen kuin ryhdyimme myymään sitä - näin estimme omalta osaltamme sen, että ei päästy sanomaan ”ei ne uudet ohjelmat toimi”.

Suomeen on visiomme mukaisesti syntymässä uusi freelancer -sukupolvi, joka tekee töitä missä ja milloin haluaa. Kun ison varahenkilöstön pyörittäminen käy helposti, on turha käyttää henkilöstönvuokrausyrityksiä. Työmarkkinat muuttuvat, joten toimijoiden ja toimintaprosessien on muututtava mukana. Esimiehillä ei ole varaa istua puhelimessa päivät pitkät soittamassa sijaisia. Ohjelmiston on oltava kevyitä ja ketteriä, "heleppoja", kuten meillä sanotaan.

Tavoitteemme on olla Suomen paras sijaisten hankintakone. Se työnantaja, joka on sijaisystävällisin voittaa suurten ikäluokkien eläköityessä. Se taho, jolla sijaisia ei ole tarpeeksi, kuormittaa henkilökuntansa väsyksiin. Mielestäni olemme onnistuneet tavoitteessamme. Jos olet erimieltä, kerro mitä voimme tehdä vielä paremmin. Meillä täällä pohjoisessa on tapana kuunnella käyttäjiä ja toteuttaa heidän ideansa aina toimivaksi palveluksi asti.

***
Kirjoittaja Heidi Alariesto toimii Sijaishaltija Oy:n toimitusjohtajana. Tietoviesti kuuluu Innokylän Ilmiantojen jäljillä -sarjaan.

Kommentoidaksesi kirjoitusta paina kommenttilinkkiä. Nimesi saat lisättyä valitsemalla Kommentti nimellä -alasvetovalikosta kohdan Nimi/URL-osoite.

Anne: Vaikuttavuuden arvioinnin vaikeudesta

2011-09-29T09:00:00.001+03:00

Innokylän rakentaminen on mittava investointi. Se sitoo viideksi vuodeksi toteuttajien ja rahoittajien voimavaroja sekä euroissa että henkilötyövuosina mitaten. Selvää on, ettei tällaista valtakunnallisesti merkittävää sosiaali- ja terveysalan hanketta ole käynnistetty ilman vahvoja odotuksia investoinnin kannattavuudesta.

Innokylän tarkoituksena on edistää sosiaali- ja terveys-alan uudistumista siten, että ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin tukeminen on Se Tärkein Tavoite, kun palvelujärjestelmää kehitetään. Tarkastellaanpa tätä hyvin-vointia ja terveyttä sitten miltä kantilta tahansa. Kuten tiedämme, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat vain yksi ihmisten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Ja uudistustyön reunaehtokin on syytä mainita: tavalla johon meillä on varaa.

Nykyisille uudistamispaineille ja jatkuville säästötarpeille ei näy loppua. Muun muassa tästä syystä vaikuttavuudesta ja sen mittaamisesta on tullut tuttu puheenaihe mitä moninaisimmissa yhteyksissä. On jo ehditty havaita sekin, että todellisen vaikuttavuuden aikaansaaminen on vaikeampaa kuin suoritejatkumoiden säätäminen. "Tarvitsemme käveleviä potilaita enemmän kuin polvileikkauksia, sairaalapalveluja enemmän kuin sairaanhoitopiirejä", totesi pari vuotta sitten Sitran Terveydenhuollon ohjelman kokenut toimialajohtaja Ilmo Parvinen.

Kehittämishankkeen vaikuttavuudella punnitaan investoinnin kannattavuus ja mielekkyys. Terveys- ja hyvinvointivaikutukset - kuten myös kustannusvaikutukset - todentuvat tosin vasta pidemmän ajan kuluessa, jolloin tämän hetken viisaiden tai epäviisaiden toimien yhteys kehitykseen voi olla vaikea todentaa. Samaa pohdittaneen myös KASTEen arvioinnissa. Matkan varrella terve itsearviointi on tarpeen vastataksemme kysymykseen, onko keisarilla vaatteet – onko hankkeen perustarkoitus pysynyt kirkkaana.

Minulta kysytään silloin tällöin, mitä yksi yksittäinen työntekijä voisi tehdä Innokylän rakentumisen edistämiseksi. Vastaukseksi olen näille kuntasektorin johtotehtävissä oleville antanut ehdotuksen, jota ei ole kovin vaikea tai kallis toteuttaa. Etsi alaistesi joukosta hyvät tyypit, ne, jotka näkevät muutoksessa myös mahdollisuuden myönteiseen kehitykseen. Kehu ja palkitse heitä, raivaa heille muista työtehtävistä tilaa toteuttaa ja viedä kehittämiään hyviä juttuja eteenpäin. Anna tunnustusta ja tukea oman organisaatiosi onnistumisille.

Terveys- ja hyvinvointihyötyjen rinnalla kehitystyön tavoitteena tulisi entistä näkyvämmin olla myös asiakkaiden ja potilaiden palvelukokemukset. Palvelukokemukset voisivat olla Innokylän näkyvää arkkitehtuuria. Kylämaisema, josta huolehtiminen on kaikkien asia. Innokylän blogi on yksi ikkuna tähän kylämaisemaan. Tervetuloa mukaan, kerro oma vaikuttava tapauksesi!

***
Kirjoittaja Anne Knaapi-Lamminen on Innokylän verkostopäällikkö. Hänen työhuoneensa on Kuntaliitossa, joka on yksi Innokylän toimijatahoista, THL:n, STKL:n ja Tekryn rinnalla. Annen ajatuksia Innokylän raitilta julkaistaan Innokylän blogissa aina torstaisin. Tervetuloa kommentoimaan, joko tähän blogiin tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Ilmianto: Arkista työtä kehittämässä kuntalaisten tarpeisiin

2011-09-27T08:46:00.001+03:00

Työttömien terveystarkastukset käynnistyivät Kangasalan kunnan alueen väestövastuualueiden aikuisneuvonnan vastaanotoilla pilottitoimintana loppuvuodesta 2010. Vuoden 2011 aikana toiminta on vakiinnutettu osaksi normaalitoimintaa. Työttömien terveystarkastuksia suunniteltiin ja toimintamalli luotiin yhteistyössä Kangasalan kunnan sosiaalityön, terveydenhuollon, työvoiman palvelukeskuksen, kunnan työllisyysasiamiehen ja Kangasalan työ - ja elinkeinotoimiston kanssa.

Työryhmä suunnitteli mallin, jossa toimijana on terveydenhuolto ja lähettävinä tahoina muut yhteistyökumppanit. Terveydenhuollosta annetaan palaute lähettäjälle. Sekä lähetteet että palautteet tehdään kirjallisesti asiakkaan allekirjoituksella varustettuna. Yhteinen toimintamallin suunnittelu on varmistanut myös toimintaan sitoutumisen ja erilaisen osaamisen hyväksikäytön. Eri toimijoiden asiantuntemusta on voitu hyödyntää ja jakaa yhteisissä koulutuksissa. Käyty keskustelu on koettu hyväksi ja yhteistyötä tiivistäväksi.

Toiminta tapahtuu matalan kynnyksen periaatteella siellä missä muutkin perusterveydenhuollon palvelut tarjotaan eli oman asuinalueen terveysasemalla. Aikuisneuvonnan terveydenhoitajat vastaavat varsinaisesta terveystarkastustoiminnasta ja ohjaavat asiakkaat tarvittaessa muihin terveydenhuollon palveluihin. Asiakkaiden kokemukset ovat olleet pääosin myönteisiä ja palautetta on tullut asioiden sujuvasta hoitamisesta ja palvelujen piiriin pääsemisestä. Toimintaan osallistuneet kokevat asiakkaiden hyötyvän toiminnasta. Nuorten kohdalla korostuvat mielenterveyteen liittyvät pulmat ja ikääntyneempien työttömien kohdalla korostuvat hoitamattomat sairaudet. Haasteena ovat asiakkaiden motivoituminen itsehoitoon, terveydenhuollon henkilöstön ammatillisen osaamisen lisääminen työ- ja toimintakykyasioiden käsittelyyn sekä eri toimijoiden välisen yhteistyön ja asiantuntemuksen lisääminen vastaamaan toiminnan haasteisiin ja asiakkaiden tarpeisiin.

Parasta toiminnassa on ollut eri toimijoiden välinen yhteistyö sekä uuden toiminnan nivominen jo olemassa oleviin rakenteisiin osaksi terveyskeskuksen palveluvalikkoa. Toimintaa seurataan ja kehitetään edelleen. Lähiaikojen tavoitteena on laajentaa toiminta koskemaan koko yhteistoiminta-aluetta.

Maija Oksanen

Kangasalan Kunta

Avoterveydenhuollon osastonhoitaja

Työttömien terveystarkastukset kuulu Innokylän Ilmiantojen jäljillä-sarjaan

Vierailija: Liikunnan iloa levittämässä

2011-09-26T10:03:00.002+03:00

Lähde: F&S Helsinki

“Eipä voisi hauskempaa harrastusta olla – ulkoilla mukavassa seurassa ja tuottaa iloa itselle ja muille”, ajattelin eräänä aurinkoisena kesäkuun päivänä. Olin juuri pyöräillyt ohjaajakaverini kanssa Tuusulanjärven ympäri patikkareittiä katsastamassa.

Minulle liikunta on rakas harrastus ja tärkeä osa elämääni. Aina ei suinkaan ole ollut näin. Muistan vielä hyvin kouluajat, jolloin liikunta oli kamalinta mitä tiesin. Kaikki muuttui, kun löysin Friskis&Svettis-liikuntaseuran. Nykyään olen yksi seuran vapaaehtoisista ja ohjaan ulkoliikuntaa - juoksua, sauvakävelyä ja patikkaretkiä - ympäri vuoden keskimäärin tunnin, kaksi viikossa.

Friskiksessä minua viehätti seuran idea: liikunnan pitää olla hauskaa, vain silloin siitä voi tulla pysyvä osa elämää. Muistan myös kuinka ohjaajat kehottivat liikkumaan oman kunnon ja tunnon mukaan. Jos tänään tuntuu siltä, ettei jaksa, ota kevyemmin. Tärkeintä, että olet mukana ja nautit siitä mitä teet.

Monta vuotta jumpattuani rohkaistuin kokeilemaan juoksua. Alku ei ollut helppo: en ollut aikaisemmassa elämässäni ottanut juoksuaskelia muuta kuin pakon edessä. Liikuntatunnilla muistan kävelleeni 1500 metrin testin, ihan periaatteesta.

Jokin juoksussa kuitenkin viehätti, niin että tulin uudelleen. Ja niinpä eräänä päivänä minusta oli tullut seuran ulkoliikuntaohjaaja. Ohjaajana minua motivoi ajatus siitä, että maailma on pullollaan sellaisia kuin minä – ihmisiä, jotka eivät vielä ole löytäneet liikuntaa ja sen tuomaa iloa.

On hienoa nähdä, miten ihmiset ylittävät itsensä, jaksavat ryhmän mukana vielä vähän enemmän. Puhumattakaan siitä riemusta, jonka olen itsekin kokenut monta kertaa “minä tein sen, minä jaksoin sittenkin!” Tuntuu hyvältä, kun voi omalla pienellä panoksellaan olla mukana ja tuoda muille hyvää oloa ja iloa sekä hyvää kuntoa, jolla jaksaa elämässä eteenpäin.

Minulle yksi tärkeä motivaation lähde on yhdessä tekeminen. Töissä puurtamisen vastapainoksi on kiva tehdä asioita porukalla. On myös ihmeellistä, kuinka paljon energiaa ohjaamisesta ja omasta ryhmästä saa. Tästä olin kuullut, mutten uskonut ennen kuin sen itse koin. Kaikkea ei voi mitata rahassa - eikä rahalla korvata!

Liikunnan ilon levittämiseen ei välttämättä tarvitse urheiluseuraa. Työkavereiden kanssa olemme harrastaneet jo useamman vuoden lounaslenkkeilyä - käytämme siis kerran viikossa ruokatauon lenkkeillen. Se maistuu erityisen hyvältä kaamosaikaan, jolloin työmatkat taittuvat pimeässä aamuin illoin.

Kirjoittaja Kirsi Mäkinen toimii aktiivisesti vapaaehtoisena ulkoliikunnan ohjaajana Friskis&Svettis-kuntoliikuntaseurassa. Seuran tavoitteena on tuottaa liikunnan iloa mahdollisimman monelle ja edistää hyvinvointia. Samalla seura osoittaa erilaisen vaihtoehdon kuntoliikuntapalveluiden tarjoamiselle.

Friskis&Svettis Helsinki osallistuu eurooppalaiseen vapaaehtoistoiminnan vuoteen. Vuonna 2011 vietettävän teemavuoden tavoitteena on nostaa esiin vapaaehtoistoimijoita ympäri Euroopan. Samalla tarkoituksena on tuoda esiin vapaaehtoistoiminnan merkitystä, lisätä sen arvostusta ja saada uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan.

Ilmianto: “IFK is the best”

2011-09-21T09:44:00.005+03:00

Minua katsellaan uteliaasti, kun kävelen kohti Helsingin Diakonissalaitoksen Sanervakotia. Ovensuussa heitetään tikkaa.

Yksikönjohtaja Sabah Hawas osoittaa käytävien seinillä roikkuvia, asukkaista otettuja kehystettyjä valokuvia. Taulujen vieressä on asukkaiden kirjoittamia tarinoita itsestään. Ettemme unohtaisi, Hawas sanoo.

Asukkaat tulevat Sanervakotiin joko suoraan kadulta, kotoa, kotihoidon kautta tai sairaalasta. Asukkaita on 80, työntekijöitä 44. Ensimmäisen ja toisen kerroksen asukkaat käyttävät päihteitä aktiivisesti. Sanervakodissa alkoholinkäyttö on sallittu ainoastaan asukkaan omassa huoneessa.

Pekka esittelee hyväntuulisena huonettaan, joka on koristeltu kuvilla nurkasta nurkkaan. ”Mä en oo Jokeri, mä oon IFK!” Pekka julistaa ja näyttää ylpeänä fanijulisteitaan. Minulle tarjotaan pantterikarkkeja.

Sanervakoti pyrkii luomaan asukkaille ja henkilökunnalle kestävää hyvinvointia turvallisessa, osallisuutta edistävässä, monikulttuurisessa ja moniarvoisessa työyhteisössä, jossa kaikki kantavat vastuuta ympäristösta. Hawas kertoo kaapista, johon kerätään tyhjiä pulloja. Sitä kutsutaan ekobaariksi. Kaksi vuotta sitten vessoissa siirryttiin käyttämään käsipyyherullia. Keittiöhenkilökunnan kanssa on käyty keskusteluja siitä, siirryttäisiinkö kokonaan kotimaisiin tuotteisiin. Voi olla, että Sanervakodista tulee jonakin päivänä paperiton.

Bongaan ekotekoja paikasta, jossa niitä ei uskoisi tapahtuvan. Hawas sanoo, ettei eko-ohjeita toitoteta asukkaille heti vastaanotossa, vaan ne otetaan esiin sopivassa tilanteessa ja vasta silloin, kun asukas on ehtinyt omaksua asuinympäristön. Asukkaiden mielipiteet otetaan huomioon kaikissa kestävää kehitystä koskevissa päätöksissä.

Lähdemme yläkerroksiin. Siellä asuvat dementoituneet, muistisairaat ja haastavimmin käyttäytyvät. Hyvää päivää, minua tervehditään arasti. Tapaan kleptomaanin, jonka huoneen vesihana on kytketty pois päältä, ettei hän joisi siitä liikaa. Kahvin kanssa on myös vaikeuksia. Monet istuvat pyörätuolissa.

Hawas toivoo, että tulevaisuudessa Sanervakotiin saataisiin lisäkäsiä vapaaehtoistyöntekijöistä. Kaksi ensimmäistä ilmoittautui mukaan jo viime viikolla, Hawas tarkistaa tietokoneelta. Hän kääntyy ja näen, että hymyä on vaikea pidätellä.

***
Kirjoittaja Kati Virtanen työskentelee Innokylän tapahtumien ja JÄRVI-hankkeen koulutusten parissa Terveyden edistämisen keskuksessa.

Sanervakoti kuuluu Innokylän Ilmiantojen jäljillä -sarjaan.

Ilmianto: Nykypäivän Voimaneitoja

2011-09-20T10:02:00.003+03:00

Miten tuet kilttejä tyttöjä ilmaisemaan omaa tahtoaan? Entä miten ohjaat aggressiivisia tyttöjä löytämään rakentavia tapoja ilmaista omaa voimaansa?

Setlementtiliitto ry:n koordinoiman Tyttötyön verkosto -hankkeen tavoitteena on tarjota vertaistukea, tietoa ja asiantuntemusta tyttötyöntekijöille sekä levittää tyttötyön malleja ja osaamista. Yksi levitettävistä tyttötyön malleista on seksuaaliterapeutti Mari Lankisen kehittämä Voimaneidot, jossa tuetaan tyttöjen tunneilmaisun kehittymistä. Malli on lähtöisin käytännön tyttötyöstä ja tunnetaitoryhmistä ja se sisältää ohjeet kymmenen kertaa kokoontuvan tyttöryhmän ohjaamiseen.

Tyttöjen tunneilmaisusta ollaan nykypäivänä usein huolissaan. Sanotaan, että tytöt ovat väkivaltaisia, äänekkäitä ja ”käyttäytyvät kuin pojat”.

”Viimeaikaisissa tutkimuksissa on huomattu, että tyttöjen fyysinen aggressiivisuus on lisääntynyt”, Mari Lankinen toteaa ja jatkaa: ”Tyttöjen aggressio suuntautuu myös toisaalta usein sisäänpäin ja näkyy itsen vahingoittamisena, esimerkiksi syömishäiriöinä tai liiallisena alkoholinkäyttönä. Omaa kehoa ei suojella”.
Lankisen mukaan tyttöjen aggressiivinen käyttäytyminen voi olla myös pyrkimystä ulos kontrolloidusta, vaikenemiseen ja kiltteyteen perustuvasta tyttökuvasta.

Voimaneidot-malli pohjautuu tyttöjen voimaantumiseen ja tunneilmaisun kehittämiseen tunnekasvatuksen menetelmin.
”Voimaneito-mallissa voimaantuminen merkitsee aggression tunteiden ottamista haltuun”, Lankinen kertoo. ”Aggression voi nähdä sekä tuhoavana että rakentavana. Se voi olla myös myönteinen voimavara, joka tukee itsenäistymistä ja kasvua.”

Voimaneidoissa käytetään toiminnallisia ja luovia menetelmiä, joiden kautta pyritään tunnistamaan ja käsittelemään omaa voimaa.
”Voimaeläin-harjoituksessa etsitään tyttöjen kanssa omaa voimaeläintä. Eläimen aggression kautta tutustutaan omaan aggressioon”, Lankinen kuvailee. Toiminnallisten harjoitusten kautta opetellaan, kuinka kiltin tytön mallista voidaan murtautua ulos ärjyen ja löytämällä oma tahto.

Mari Lankinen painottaa, että Voimaneidot-ryhmät sopivat kaikenlaisille tytöille, sillä kaikki tytöt hyötyvät tunnekasvatuksesta. Käytännössä vertaisryhmät kootaan usein jonkin tyttöjä yhdistävän teeman ympärille. ”Teema voi olla esimerkiksi yhteinen nuorisokulttuuri tai elämäntilanne, kuten perheessä tapahtunut avioero”, Lankinen toteaa. ”Tähän mennessä ryhmiä on pidetty muun muassa yksinäisille tytöille ja aggressiivisille tytöille.”

Voimaneidot-ryhmien ohjaajille järjestetään kaksipäiväisiä koulutuksia, joissa tutustutaan sekä tunnekasvatuksen teoriapohjaan että käydään läpi yhdessä ryhmäkerroilla tehtäviä toiminnallisia harjoituksia.
Lankinen toteaa, että Voimaneitojen ohjaajalta vaaditaan kykyä olla aikuinen ja uskallusta katsoa myös omia keskeneräisyyksiään.
”Ohjaajan tulisi pystyä pitämään ryhmä ja oma kasvuprosessinsa erillään”, hän tiivistää.

Kirjoittaja Heta Mulari toimii Tyttötyön verkosto -hankkeessa projektikoordinaattorina. Tyttötyön verkosto -hanke kuuluu Innokylän Ilmiantojen jäljillä -sarjaan.

Innokyläläinen: Pop-up-terveydenhuoltoa

2011-09-19T14:09:00.005+03:00

Jouko Ranta ja Johannes Suikkanen
pop-up-näyttelyssä

Kuntamarkkinoilla yksi Innokylän tarjoamia erikoisuuksia oli pop-up-näyttely.

Niin mikä ihmeen pop-up-näyttely?
- Pop-up-näyttelyssä on nopea pistäytyä ja sen voi pystyttää melkein mihin vaan, selittää Tuula Jäppinen, toinen näyttelyn kahdesta puuhahenkilöstä. - Myös pop-up-näyttelyn tietoiskut ovat nopeita - niitä seuratakseen ei tarvitse pysähtyä kauaksi aikaa. Lisäksi tietoiskut videoidaan, joten ne ovat kiinnostuneiden saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta.

Yhdessä pop-up-tietoiskuista Jouko Ranta Helsingin terveyskeskuksesta ja Johannes Suikkanen Gemicistä kertoivat Terveellinen kaupunginosa -ohjelmaan kuuluvasta pilottihankkeesta. Hankkeessa lähdettiin tutkimaan, mitä Itä-Helsingin kapakoissa päiväsaikaan tapahtuu ja keitä siellä käy. Erityisenä kiinnostuksenkohteena oli kapakkakävijöiden suhde kehoon, terveyteen ja institutionaaliseen terveydenhuoltoon. Tutkimus toteutettiin käytännönläheisenä kenttätyönä - kapakoissa käymällä ja toimintaa tarkkailemalla.

- Monet baarien päivävuorolaisista kokevat yhteiskunnan palvelut vaikeiksi käyttää ja tavoittaa, Suikkanen toteaa tutkimuksen tuloksista.

Tutkimuksen pohjalta syntyikin kehityshanke, jossa terveyspalvelut viedään päivävuorolaisten, eli päiväsaikaan baareissa aikaansa viettävien, luo kapakkaan. Palvelu on maksutonta, eikä ajanvaraustakaan tarvita, joten terveydenhuollon kynnyksen luulisi olevan matalalla. Mutta mitä siellä kapakassa ihan oikeasti tehdään?

- Parin viikon välein terveydenhuollon opiskelijat jalkautuvat baareihin, Ranta avaa kehityshankkeen toimintaa. - Apua ei tuputeta, vaan tarkoitus on olla paikalla käytettävissä. Opiskelijat mittaavat verenpaineen ja verensokerin. Tarvittaessa he myös vastaavat kysymyksiin ja ohjaavat muihin palveluihin.

Opiskelijat siis pistäytyvät baariin ja päivävuorolaiset verenpaineen mittaukseen. Kuulostaa siltä, että terveydenhuoltoakin voidaan tarjoa pop-up-periaatteella.

Kirjoittaja Erna Bodström aloitti elokuun 2011 lopussa Innokylä-projektin verkkotoimittajana. Jouko Rannan ja Johannes Suikkasen tietoisku on katsottavissa Innokylän verkkosivuilla.

Vierailija: Idea versoo oikeasta osaamisesta

2011-09-16T10:02:00.006+03:00

Uuden idean edut hoksaamme vasta otettuamme sen käyttöön. Aidon innovaation kohdalla mietimme, miten hankalasti asiat ennen tehtiinkään!

Tutkimus- ja kehittämistoiminnasta syntyy parhaimmillaan samanlaisia ideoita kuin turkulaisen vankila-kaupan tuotteet: "kiireen tuolta puolen – taatusti ajan kanssa tehtyjä!”

Sosiaali- ja terveysalalla arkinen työ poikii myös mahdollisuuksia tehdä toimet järkevämmin. Kokemus on kasvualusta, joka synnyttää uusia ideoita. Syvää osaamista ei hankita yhden kesän ”kasvuhautomossa”.

Uusia tapoja tehdä asioita voi keksiä kuka tahansa meistä. Idearikas mieli ei tarvitse edes projektia!

Toisaalta työpaikan pitää hyväksyä uudet aatteet. Positiivinen asenne kehitystyöhön vaatii joustavaa ja kannustavaa työilmapiiriä. Ideoiden muuttuminen käytännön tekemiseksi vaatii työyhteisön, joka hok-saa, että uudet ajatukset kannattaa ottaa kokeiltaviksi.

Ideointikyky ei kumarra hierarkiaa. Kuka tahansa voi tunnistaa kehittämiskohteen ja keksiä paremman tavan tehdä asioita. Harjoittelijallakin voi olla työtä helpottava idea.

Oma tittelini oli pari vuotta sitten innovaatiokehitysjohtaja. Kuitenkin tein töitä muiden ideoiden eteenpäin viemiseksi! Työn hauskin puoli oli se, että tapasin fiksuja epämuodollisia ihmisiä. Opin, että innovaatiot ja hierarkia eivät kuulu yhteen.

Johanna Reiman on Itämeren alueen Terveet Kaupungit ry:n toiminnanjohtaja. Yhdistys toimii WHO:n yhteistyökeskuksena kaupunkiterveyden alalla.

Anne: Ajatuksia kuntauudistukseen

2011-09-15T09:00:00.010+03:00

Kuntauudistus jalkautuu Helsingin Kallioon Kuntamarkkinoille. Kunta-

talon käytävillä käydään vilkasta keskustelua kuntien tulevaisuudesta. Kuntamarkkinat ja valtion budjettiriihi ajoittuvat nimittäin samoille päiville ja molemmissa puhutaan rahasta, rakenteista ja uudistumisen tarpeellisuudesta.

Innokylä on mukana Kuntamarkkinoilla: tarjoaa työvälineitä, uudenlaisia lähestymistapoja ja raikkaita näkökulmia.

Kunnat ovat tosipaikan edessä. Resurssilisäyksiin ei ole varaa, eivätkä ne tunnu muutenkaan riittävän, kun aika on jo ajanut entisten ja osin nykyistenkin palvelumallien ohi. Esimerkiksi vanhustenhuollon ajantasainen palvelutarjonta edellyttää paljon muutakin kuin riittävästi laitospaikkoja. Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen kaivataan leveämpiä hartioita, yhteisöllisyyttä. Uudistuminen on välttämätöntä.

Kuntien kehitystyötä tehdään vielä ainakin osittain suljetun järjestelmän näkökulmasta. Kehitystyön resursseiksi lasketaan palvelujen järjestäjän omat resurssit, jotka puolestaan ovat jo sidottuina nykyisen toiminnan ylläpitoon.

Koska Innokylän raitit ovat kuntapäättäjille vielä tuntemattomia, innokyläläiset levittävät Kuntamarkkinoilla tietoa vaihtoehtoisesta lähestymistavasta. Kerromme, kuinka Innokylästä rakennetaan avointa innovaatioyhteisöä, jossa palvelujen käyttäjät otetaan kehitystyöhön mukaan.

Juuri Kuntamarkkinoiden alla Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) julkaisi tutkimuspäällikkö Ilkka Haaviston analyysin Valta yhteisöille - mitä opittavaa Suomella on Iso-Britannian Big Societystä? Big Society -hankkeen vakaumuksena on, että hyvinvointiyhteiskunnan peruskivi ei ole sen julkinen sektori, vaan yhteisöllisyys. Big Society uudistaa julkisia palveluita siirtämällä voimakkaasti päätösvaltaa ja resursseja keskushallinnolta paikallishallinnolle, yhteisöille, yrityksille, julkisen sektorin työntekijöille sekä kansalaisille, eli julkisten palveluiden käyttäjille ja tuottajille.

Innokylän toiminnan perusvire on samantapainen. Rakennamme yhteistyötapoja, -työkaluja ja tiloja kuntien uudistumiselle siten, että resursseina otettaisiin huomioon myös yritysten, vapaaehtoisten ja asukkaiden omat voimavarat.
Koska Ilkka Haavisto on perehtynyt Big Society -hankkeeseen syvällisimmin, olisi todella mielenkiintoista kuulla hänen kommenttinsa Innokylä -hankkeesta.

***
Kirjoittaja Anne Knaapi-Lamminen on Innokylän verkostopäällikkö. Hänen työhuoneensa on Kuntaliitossa, joka on yksi Innokylän toimijatahoista, THL:n, STKL:n ja Tekryn rinnalla. Annen ajatuksia Innokylän raitilta julkaistaan Innokylän blogissa aina torstaisin. Tervetuloa kommentoimaan, joko tähän blogiin tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Vierailija: Näin voidaan tehdä, ja tämä onnistuu!

2011-09-12T16:35:00.003+03:00

Hyvä vastaanotto -tiimin
jäsenet harjoittelevat työn
kehittämisen mallia lennokkien
avulla: suunnittele, testaa,
vakiinnuta ja lopuksi arvioi.

Hyvä vastaanotto -hanke on tuonut Suomeen muualla maailmalla toimineen kehittämisen mallin. Hanke käynnistyi keväällä 2010. Mallin käyttöönoton apuna ja mahdollistajana on ollut Jönköpingin terveydenhuollon kehittämistyöhön perehtynyt Qulturum ja heidän asiantuntijansa. He opettivat kädestä pitäen suomalaisille ohjaajille Bra Mottagnin työskentelyä aina seminaarijärjestelyistä saatavuuden tarkasteluun käytettävän Tasapainolaskurin käyttöön.

Nyt on tullut meidän aikamme jakaa opittuja asioita eteenpäin. Pienimuotoista levittämistä on kokeiltu jo viime keväästä asti. Hyvä vastaanotto -hankkeen ensimmäiselle kierrokselle osallistunut Siuntion terveysaseman tiimi alkoi ohjaamaan oman LOST-alueensa kahta muuta terveysasemaa parantamaan saatavuuttaan Hyvän vastaanotto -työskentelyn avulla. Odotamme mielenkiinnolla sieltä saatavia tuloksia.

Elokuussa käynnistyi Hyvä vastaanotto -hankkeen neljäs kierros joka on myös ensimmäinen kierros ilman ruotsalaisia apuvoimia. Meillä oli seminaareissa mukana työskentelytavasta kiinnostuneita tulevia ohjaajia Oulusta ja Oulunkaaresta. Lokakuussa Hyvä vastaanotto -hanke ottaa levittämisen osalta merkittävän harppauksen kohti Pohjois-Suomea käynnistäen hankkeen viidennen kierroksen siellä. Pohjois-Suomen kierrokselle osallistuu tiimejä myös Jyväskylän alueelta eli sen jälkeen Hyvä vastaanotto -työskentelymenetelmäosaamista löytyy läpi Suomen etelästä pohjoiseen.

Hyvä vastaanotto -työskentelyn levittämisessä on ilo näyttää muille terveyspalvelujen kehittämisestä kiinnostuneille toimijoille, että näin voidaan tehdä ja tämä onnistuu! Esittelytyössä ovat merkittävässä asemassa hankkeen aikaisemmille kierroksille osallistuneet tiimit, jotka palaavat seminaareihin kertomaan heidän Hyvä vastaanotto -työskentelystä saamiaan kokemuksiaan ja saavutettuja tuloksia.

Siuntio, Sipoo, Hyvinkää, Jakomäki ja Kirkkonummi ovat osallistuneet seminaareihimme luoden uusille osallistuville tiimeille innostavaa työskentelyilmapiiriä. Näistä esityksistä välittyy kova työ, jota saatavuuden parantaminen omassa työyksikössä on vaatinut. Kuitenkin vielä enemmän esityksistä nousee esiin onnistumisen kokemuksia. Tehty työ on koettu palkitsevana ja paras palkinto siitä ovat olleet tyytyväiset asiakkaat sekä työntekijät.

***
Kirjoittaja Heidi Selin toimii Hyvä vastaanotto -hankkeessa projektisuunnittelijana.

Anne: Ovet auki Eurooppaan

2011-09-01T10:00:00.095+03:00

Innokylä esiteltiin heinäkuussa European Social Networkin (ESN) järjestämässä sosiaali- ja terveysalan konferenssissa Puolassa. Aihe ja suomalainen lähestymistapa otettiin hyvin vastaan.

Innokylä esiteltiin suomalaiskansallisena ratkaisuna siihen, miten sosiaali- ja terveysalan haasteita voidaan kohdata rakentamalla alan uudistumista vauhdittava yhteiskehit-tämisen foorumi. Ratkaisulähtöinen lähestymistapa on alan ammattilaisten näkökulmasta virkistävä. Alan haasteet taloushuolineen ovat yhteiseurooppalaisia, miksi eivät siis voisi olla ratkaisutavatkin.

Konferenssin järjestäjät olivat toivoneet aidosti vuorovaikutteista työskentelytapaa. Innokylän projektipäällikkö Hanna Maidell esitteli työpajan alussa Innokylän, minkä jälkeen noin 60 osallistujaa jaettiin kolmeen työryhmään pohtimaan kehittämisen, levittämisen ja verkostotyön merkitystä innovaatioprosessissa.

Yhden työryhmän vetäjänä toiminut erityisasiantuntija Jaana Viemerö Kuntaliitosta kertoo, että yhteinen vire löytyi ällistyttävän helposti. Jos ymmärrysvaikeuksia ilmenee, eivät ne aina kielimuurista johdu. Samaa äidinkieltäkin puhuvat ymmärtävät sanat ja käsitteet eri tavoin – ja juuri tämän todettiin olevan yksi keskeisimpiä innovaatioiden ja hyvien käytäntöjen levittämisen hidasteita. Toisaalta todettiin myös, että ajoitus on haasteellista; pitää olla liikkeellä oikeaan aikaan oikeassa asiassa.

Jaana kertoi, että verkostoituminen on yleisesti muotia, mutta vaikeutena on säilyttää yhteinen tavoite kirkkaana. Käytettävissä olevasta työajasta kilpailee jatkuvasti uusia vaateita, joten riski hukata maali on todellinen.

Myös ratkaisuja sosiaali- ja terveysalan uudistamiseen etsittiin samoilta suunnilta: verkostotyön tehokkuudesta, projektihallinnan osaamisesta ja sosiaali- ja terveysalan palveluja tarvitsevien osallistamisesta. Ennen kaikkea tarvitaan uutta innovaatioille ja uuden löytämiselle avointa kulttuuria.

Innokylän verkostotyöstä vastaava Katariina Välikangas oli tehnyt hienoa valmistelutyötä; sen ansiosta kongressin järjestäjät suostuivat Suomen ehdotukseen työpajan toteuttamisesta. Innokylästä Varsovassa 5.7.2011 pidetty esitys on ladattavissa ESN:n uutiskirjeestä. Suoraan esitykseen pääset tästä linkistä.

Innokylän kansainvälitystymisulottuvuus on vielä heiveröinen, mutta lähtökohtaisesti ovet ovat avoinna muuallekin kuin Eurooppaan. Tämäkin suomalaisdelegaation ponnistus on yksi askel oikeaan kansainvälistymisen suuntaan ja antaa eväitä ja uskoa Innokylän jatkorakentamiselle. Not a mission impossible!

***
Kirjoittaja Anne Knaapi-Lamminen on Innokylän verkostopäällikkö. Tätä kirjoitusta varten hän haastatteli Kuntaliiton ENS-kongressiin tai sen valmisteluihin osallistuneita em. tekstissä mainittuja henkilöitä. Annen ajatuksia Innokylän raitilta julkaistaan Innokylän blogissa aina torstaisin. Tervetuloa kommentoimaan joko tähän blogiin tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Innokyläläinen: Kunnon kohotusta ja syrjäytymisen ehkäisyä

2011-08-25T10:00:00.001+03:00

Kuulimme Innokylän järjestämässä työpajassa

viime torstaina 18.8.2011 hienon hämeenlinna-laisen esimerkin sosiaalityön onnistumisesta. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin kuntosali-toimintaa järjestämällä on ehkäisty nuorten syrjäytymistä. Kuntosali aktivoi nuoria vuoro-vaikutukseen toisten kanssa, tekemään asioita yhdessä. Nämä ulkoiset puitteet antavat väylän keskusteluille ja vertaistuelle, ryhmäytymiselle ja turvallisuudelle, mikä taas kasvattaa itsetuntoa ja auttaa nuoria oman elämänsä hallinnassa. Toiminnan saavutuksena useat nuorista ovat työllistyneet tai saaneet opiskelupaikan. Elämä on raiteillaan.

Lähiökeskuksella aloitettu toiminta on vihdoin saanut jalansijaa ja rahoitusta, ja sen merkitys tunnustettu kaupungin sosiaalipalveluissa. Kuntosalitoiminta on löytänyt paikkansa myös asiakkaidensa keskuudessa. Ikävä kyllä laajemmassa mittakaavassa, vaikkapa päättäjätasolle, toiminta näyttäytyy vain pelkkänä kuntosalitoimintana, eikä myönteisiä piilovaikutuksia – kuten syrjäytymisen ehkäisyä – pystytä tuomaan huomiota herättävän selkeästi esille.

Tällaisia pieniä ja vaikuttavia toimintoja löytyy varmasti paljon muistakin kunnista ja kaupungeista. Mutta kuinka löytää ja tuoda ne esille, jotta näitä hyväksi havaittuja käytäntöjä voitaisiin todella hyödyntää?

Työpajassa pohdittiin uusia tapoja lasten ja nuorten palvelujen järjestämiseen. Heitettiin kysymys, tukehtuuko innovatiivisuus talouden paineessa? Rahoituskysymyksiä pohdittiin useissakin kommenteissa. Hyviä ideoita tulee asiakkailta ja heidän kanssaan työskenteleviltä, mutta resurssioinnista päätetään toisaalla.

Jotta ongelmien ratkaisutavat vastaisivat nykymaailmaa, meidän kaikkien - ja varsinkin päättäjien - olisi nähtävä ”palvelusiilojen” reunojen yli. Osallistumisen ja yhdessä tekemisen näkeminen resurssina on vielä uudenlaista ajattelua, mutta herättää jo Suomessakin mielenkiintoa. Brittikonsultti Andy Holder luennoi aiheesta viimeksi kuntajohtajien vuosittaisessa tapaamisessa Seinäjoella. Perusidea on hyödyntää tietoisesti piilossa olevat sosiaaliset voimavarat, jotka lymyävät siinä, että kansalaiset luovat lisäarvoa yhteistyöllä.

Hämeenlinnan toimintamalli on rohkaiseva esimerkki siitä, miten yhteiskunnallista tuottavuutta voidaan nostaa. Näitä sanoja päättäjät ymmärtävät. Julkisen vallan tehtävänä on mieluummin helpottaa kuin määrätä ihmisten ja yhteisön tuottamia palveluja.

Nuorten kuntosalitoiminnan käynnistäjä Toni Koski oli mukana työpajassa, hänen haastattelunsa on kuultavissa Radio Hämeen sivuilla. Haastattelussa Toni kertoo kuntosalitoiminnasta ja sen merkityksestä nuorille.

Lasten ja nuorten yhteisöllinen kylä kaupungissa –työpaja on katseltavissa kokonaisuudessaan täällä.

***
Kirjoittajat verkostopäällikkö Anne Knaapi-Lamminen ja kehittämiskoordinaattori Outi Majanen työskentelevät Innokylän toteuttajaorganisaatioissa, joita ovat Kuntaliitto, THL, STKL ja Tekry. Annen ajatuksia Innokylän raitilta julkaistaan Innokylän blogissa aina torstaisin. Tervetuloa kommentoimaan, joko tähän blogiin tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Anne: Hanki mulle ihminen

2011-08-18T12:57:00.003+03:00

Tällä viikolla Innokylä on täynnä intoa ja tapahtumia. Sosiaali- ja terveysturvan päivillä Hämeenlinnassa Innokylän teemat ovat esillä peräti kahdesti: seminaarissa ja käytännönläheisessä työpajassa.

Keskiviikon seminaari olisi otsikoitu ”Sosiaali- ja terveysalan innovaatiotoiminnan haasteet. Olemme siis aivan Innokylän rakentamisen ydinkysymyksissä. Etsimässä ratkaisua siihen, miten luoda sellainen avoimen yhteiskehittämisen rakenne, jossa sosiaali- ja terveysalan kehittäjät saavat tukea innovaatioiden synnyttämiseen ja hyvien käytäntöjen levittämiseen.

Seminaarin tulokulma aiheeseen oli pragmaattinen. Hyvien käytäntöjen leviämiselle ja levittämiselle pitäisi saada nykyistä suotuisammat olosuhteet, joten lähdimme etsimään niitä pullonkauloja, jotka käytännön tasolla vaikeuttavat kehittämistä – ja ennen kaikkea ratkaisua, näiden pullonkaulojen poistoa.

Sosiaalikehitys Oy:n toimitusjohtaja Juha Kaakinen kertoi pilke silmäkulmassa, miltä rahoittajat näyttävät kehittämisrahoitusta hakevan näkökulmasta.Tyyliin: ESR-rahoitus ”oletteko todella näin epätoivoisia?” tai SITRA-rahoitus ”keksimme tämän paremmin itse”. Juhan mukaan alan innovaatiotoiminta tarvitsee paitsi rahoituksellisia innovaatioita, myös luottamusta lisääviä toimia. Pieniä hyviä tarinoita ja jopa innovaatioiden undergroudia. Heitossa, että alan kehitystyö tapetaan helpoimmin rahoitushakemuslomakkeella, on varmasti perää. Käytössä olevat rahoitusinstrumentit eivät aina taivu kehittäjän tarpeisiin tai niiden osumatarkkuudessa on parantamisen varaa.

Toimialajohtaja Pia Harju-Autti Tekesistä peilasi asiaa rahoittajan näkökulmasta. Tuettavan innovaatiotoiminnan pitäisi olla asiakaslähtöistä tai mieluummin vielä asiakaskeskeistä ja monistuskelpoista. Etenemiselle kohti ratkaisuja on hyvät edellytykset, sillä myös rahoittajan näkökulmasta järjestelmää pitää yksinkertaistaa. Enää ei puutu kuin ongelman ratkaisun vastuutaho.

Ajatushautomo Demoksen tutkija Roope Mokka oli sitä mieltä, että Suomessa vallitsee ”pihtaamisen kulttuuri”. Se tukahduttaa sosiaali- ja terveysalan innovaatoita: hyvät jutut pidetään itsellä, ne eivät pääse leviämään, koska työpaikalla ei (ainakaan riittävästi) tueta kehitystyötä. Puhumattakaan siitä, että näitä pienten arjen innovaatioiden keksijöitä palkittaisiin. Toisen löytämistään pullonkauloista Roope Mokka totesi olevan ”palveluriippuvaiset palveluntarjoajat”. Toimintaa kehitetään palvelujen kautta, vaikka keskiössä pitäisi olla ihminen.

Onko niin, että kehitystyötä tehdessämme ainakin alitajuisesti jäsennämme ihmisten hyvinvointia ja terveyttä tukevat toimet vain palvelujen kautta, järjestelmälähtöisesti? Vaikka asiakkaan näkökulmasta katsoen itse kullekin on varmaan ennemminkin kyse siitä, että tarvitsemme ihmisiä. Ihmisiä, jotka kuuntelevat, auttavat, välittävät, kannustavat ja kohtaavat. Vilho Koskelan sanoin; "hanki mulle ihminen".

***
Kirjoittaja Anne Knaapi-Lamminen on Innokylän verkostopäällikkö. Hänen työhuoneensa on Kuntaliitossa, joka on yksi Innokylän toimijatahoista, THL:n, STKL:n ja Tekryn rinnalla. Annen ajatuksia Innokylän raitilta julkaistaan Innokylän blogissa aina torstaisin. Tervetuloa kommentoimaan, joko tähän blogiin tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Ilmianto: Se nyt vaan on tyhmää oppia yksin?

2011-08-16T09:52:00.003+03:00

Yliopistossa jotain meni pahasti vikaan. Kymmenisen hermostunutta teekkarinalkua istutettiin saman pöydän ääreen pälyilemään toisiaan. Epäluuloisuus oli käsinkosketeltavaa. Kurssin tarkoituksena oli opiskella Java-ohjelmoinnin alkeita, mutta missään ei ollut tietokoneita. Sitä kutsuttiin ongelmakeskeiseksi oppimiseksi.

Sitä se toden totta oli. Pelkkiä ongelmia.

Olihan koulussa ennenkin ollut ryhmätöitä, mutta niistä saattoi selvitä niittaamalla kaikkien soolosuoritukset yhteen. Yliopistossa tämä ei ollut enää mahdollista, koska tehtävät olivat yksinkertaisesti niin laajoja ja vaikeita. Arvosanat ja ulkoa opettelu menettivät merkityksensä maailmassa, jossa täytyi oikeasti osata. Ensin piti hyväksyä se, ettei oma tietämättömyys tarkoita päättyvää tietä, vaan uuden alkua. Vasta sitten pystyi aidosti keskittymään oppimiseen ja ottamaan tukea toisista. Kyky soveltaa opittua pääsi harjaantumaan ihan huomaamatta.

Totta on, että ryhmätyöskentelyyn kuluu aikaa ja vaivaa. Yhtä totta on sekin, että käytetyn ajan voi saada moninkertaisena takaisin, kun oppii hyödyntämään verkostoaan ja taitoja, joita on sen kanssa toimiessaan oppinut. Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että yhdessä tehdyssä hiekkakakussa on ainakin enemmän hiekkaa.

Siinä missä silloisen Teknillisen korkeakoulun assistentit saattoivat uusia opiskelijoita ohjelmoinnin uumeniin, Innokylän tuutorit tukevat sosiaali- ja terveysalan kehittäjiä käytäntöjen työstämisessä. Arviointimentorit puolestaan edesauttavat järjestöjen pyrkimyksiä arvioida omaa toimintaansa. Assistentti, tuutori, mentori. Tärkeällä asialla on monta nimeä.

Jujuna näissä kaikissa ryhmissä on saada ryhmä oppimaan yhdessä – kokoamaan ja oivaltamaan ratkaisut koko porukan voimin. Ei siis niin, että osallistujat mutisisivat heurekaa hiljaa itsekseen ja ryntäisivät sitten ulos huoneesta kuin jonkin temppuradan läpäisseenä. Aidossa ryhmätyöskentelyssä rata rakennetaan ja läpäistään rinta rinnan. Kun uskaltaa lähestyä muita, koko ryhmä pääsee askeleen eteenpäin. Ison tai pienen, mutta askeleen joka tapauksessa.

Laumassa tyhmyys tiivistyy? Haluaisin päivittää vanhan sanonnan nykypäivään: se nyt vaan on tyhmää oppia yksin.

***

Kirjoittaja Kati Virtanen työskentelee Innokylän tapahtumien ja JÄRVI-hankkeen koulutusten parissa Terveyden edistämisen keskuksessa.

Järvi-toimintaa esitellään tämän viikon "Ilmiantojen jäljillä"- sarjassa Innokylän Facebook-sivulla

Anne: Sosiaalityö tulee - ota koppi!

2011-08-11T08:00:00.028+03:00

Pohjoismaiden pääministerit totesivat tapaamisessaan 4.8., että Norjan Utoyan saarella ja Oslossa hyökättiin pohjois-maisia arvoja vastaan, joita ovat mm. laaja yksilön vapaus ja pitkälle viety sukupuolten välinen tasa-arvo.

Pääministerit asettuvat yhteisrintamaan puolustamaan näitä arvoja monissa medioissa julkaistulla kirjoituksella, johon sisältyi selkeä kannanotto hyvinvointiyhteiskunnan ja sosiaalityön puolesta. ”Erityisesti sosiaalityötä tulee kehittää, jotta huomaisimme ajoissa ne henkilöt, jotka ovat vaarassa ajautua ääriliikkeiden pariin”, he toteavat. Vaikka sosiaalityö nouseekin esille vahvasti tilannesidonnaisena ratkaisuna, kannanotto on kuitenkin merkittävä osoitus sosiaalityön arvostuksesta. Lisäksi noihin riveihin sisältyy nykyaikainen sosiaalipoliittisen ajattelun vire. Ongelmat on pyrittävä ehkäisemään ennalta ja ne tulisi havaittava varhain.

Tutkimusprofessori Kristian Walhbeck puolestaan kirjoitti viime sunnuntain Helsingin Sanomissa mielenterveyden ongelmista aiheutuvista kustannuksista ja totesi niiden olevan vuosittain 6-7 miljardia euroa. Pelkästään masennus 1,4 miljardia ja valtaosa kustannuksista muodostuu menetetyistä työvuosista. Monella tapaa mielenterveyden tulisi siis olla kansanterveystyön kärkiaiheita.

Aika on nyt kypsä sosiaalityön vahvistumiselle. Alan heikkokilpailukyky ei liene tuntematon asia. Vaativa asiantuntijuus ei ole saavuttanut sille kuuluvaa asemaa. Työn on erityisen haastavaa eikä työnjärjestelyihin ja muihin työolosuhteisiin ole vielä kiinnitetty riittävästi huomiota.

Riemastuttavaa oli todeta Innokylän Facebook-sivuilla, että Mari Alakiikoselta oli valmistunut pro gradu -tutkielma ”Voiko sosiaalityö olla innovatiivista”. Ainakin minä vastaan, että kyllä voi ja haastan vaikka Pohjois-Karjalan entiset nuoret sosiaalityöntekijät muistelemaan, millaisen tempauksen he tekivät täydellisen auringonpimennyksen aikaan 1990. Se liittyy alkoholipolitiikkaan ja siihen miten he herättelivät keskustelua päihdeongelmista.

Kampanjat sikseen, mutta toivon, että avautuva sosiaalinen tilaus sosiaalityölle hyödynnetään maksimaalisesti alan ammatilliseen, todellisuutta vastaavaan profilointiin. Haloo sosiaalityöntekijät! Kertokaa hyvistä käytännöistänne. Antakaa kollegiaalista tukea toisillenne.

***
Kirjoittaja Anne Knaapi-Lamminen on Innokylän verkostopäällikkö. Hänen työhuoneensa on Kuntaliitossa, joka on yksi Innokylän toimijatahoista, THL:n, STKL:n ja Tekryn rinnalla. Annen ajatuksia Innokylän raitilta julkaistaan Innokylän blogissa aina torstaisin. Tervetuloa kommentoimaan, joko tähän blogiin tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Ilmianto: Se On Sinun Asiasi

2011-08-09T10:27:00.001+03:00

Innokylän osastolla toukokuisilla TERVE-SOS-messuilla ilmiannettiin SOSA-tv hyvänä innovaationa. Kyseessä on terveyden edistämistä käsittelevä nettiTV-kanava. Kanava on osa Terveyden edistämisen keskuksen erityisesti päättäjille suunnattua Se On Sinun Asiasi – kampanjaa. ”Jokainen päätös on terveysteko”, toteaa kampanja, ja muistuttaa, että juuri päättäjät luovat ihmisille mahdollisuuksia huolehtia omasta ja elinympäristönsä terveydestä.

SOSA-tv toimii hyvien käytäntöjen ja terveystekojen sekä terveyttä edistävän toiminnan esittelykanavana niin päättäjien, mutta myös kansalaisten suuntaan. Näkökulma terveyteen on laaja: terveyden edistäminen on pitkälti terveydenhuollon ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa. Elinolosuhteilla, koulutusmahdollisuuksilla, työllisyydellä, kuten myös yhteisöllisyydellä, on vaikutusta terveyteen.

NettiTV:n ohjelmistossa on tällä hetkellä kymmeniä jaksoja, jotka on ensiesitetty Se On Sinun Asiasi – sarjassa YLE1:n aamuTV:ssä. Kanavalla on nähtävissä myös täysin uusia jaksoja ja niitä tuotetaan lisää syksyn ajan. Uusista jaksoista myös tiedotetaan entistä laajemmin. SOSA-tv tekee yhteistyötä KuntaTV:n kanssa vieden tietoa ohjelmista yli 20 000 kuntapäättäjälle viikoittain. Jaksojen tuotannossa ovat mukana maamme eturivin terveysalan järjestöt ja toimijat.

SOSA-tv on Tekryn ja tuotantoyhtiö InMind Production Oy:n hanke. NettiTV-kanavalle on mahdollisuus päästä mukaan ohjelmayhteistyöhön ja uusia kumppaneita etsitään koko ajan.

Innokylällä on tärkeä rooli innovaatioista syntyvien käytäntöjen jakamisessa. SOSA-tv olisi mielestäni erinomainen kanava levittää tietoa näistä hyvistä käytännöistä erityisesti päättäjille.

Ulla Heinola
viestintäsuunnittelija, Terveyden edistämisen keskus ry

Katso SOSA-tv:n jakso kulttuurin ja terveyden yhteyksistä

Ilmiantojen jäljillä-sarjassa Facebookissa esitellään tällä viikolla SOSA-tv

Anne: Vähemmän rahaa - helpompi tehdä vaikeita valintoja?

2011-08-04T08:00:00.003+03:00

Juhannuksen alla julkaistussa valtionvarainministeriön

suhdannekatsauksessa ennustetaan tämän vuoden BKT:n kasvuksi 3,9 %. Ensi vuonna ennustettu kasvu on 2,8 % ja sitä seuraavana vuonna 2,4 %. ”Ennustettu kasvu-ura ei tule korjaamaan Suomen taloudessa olevia epätasapainoja lähitulevaisuudessa” ministeriö tylyttää ja kertoo tilanteen edellyttävän määrätietoisia talouspoliittisia toimenpiteitä.

Tulkitsen niin, että julkisen talouden kestävyyttä turvaavat talouspoliittiset toimenpiteet tarkoittavat ministeriön tekstin mukaisesti ”vaalikauden aikana tehtäviä etupainotteisia menojen ja tulojen sopeuttamistoimia sekä rakenteellisia toimia”.

Kunnissa on järkevää kohdata julma tosiasia; kuntatalouden tilanne kiristyy ja samanaikaisesti väestörakenteen muutos vääjäämättä lisää palvelutarpeita. Toiminnallisia, tuottavuutta parantavia uudistuksia on tehtävä, mutta ehdoitta ei kannata antautua. Palvelujen on kehityttävä asiakaslähtöisesti.

Jotta ajattelulle jäisi liikkumatilaa, otetaan rennompi ote; mitä vähemmän rahaa sitä helpompaa on tehdä merkityksellisiä valintoja. Tämä logiikan soveltaminen edellyttää vain sen hyväksymistä, että niukkenevienkin resurssien varassa tarjolla on enemmän kuin yksi tulevaisuuspolun alku.

Olisiko kuitenkin niin, että kalanmaksaöljyn syönti kannattaa? Voisiko jopa käydä niin, että homma sujuukin entistä paremmin. Ja jos vaikka alkaa kuulua naurua Innokylän raitilla. Työtyytyväisyys kohenee, kun kuulluksi tullut asiakas kiittää. Muutosvastarintaisetkin kurkkivat raitille, mitkä Innomarkkinat siellä ovat meneillään. Tosin Innomarkkinat ovat vasta joulukuussa. Sitä ennen innokyläläiset vauhdittavat sote-alan tapahtumia jo nyt elokuussa Sosiaali- ja terveysturvan päivillä Hämeenlinnassa, syyskuussa Kuntamarkkinoilla Helsingissä ja lokakuussa Valtakunnallisilla päihde- ja mielenterveyspäivillä Tampereella.

Innokylä levittää tietoa hyvistä käytännöistä. Kehittäjät ja päättäjät voivat verkostoitua. On tuottoisampaa lähteä kuntanaapurin kanssa tutustumismatkalle kuuntelemaan, millaisia palveluratkaisuja muualla on tehty sen sijaan, että naulataan tuloksettomissa palaverisarjoissa kynnyskysymyksiä keskinäiselle yhteistyölle.

Se, mikä sopii yhdelle kunnalle, palvelun järjestäjälle tai -tuottajalle, ei välttämättä sovi toiselle. Mutta aina on säätämismahdollisuus paikallisuuden lisäämiseksi. Mukaan suunnitteluun voi ottaa järjestöjen ja yksityisen sektorin toimijoita. Asiakas- tai käyttäjälähtöinen palvelusuunnittelu tarvitsee edelläkävijöitä. Paikallinen hyvinvointipolitiikka tehdään paikallisilla ajatuksilla ja voimilla paikallisille asukkaille.

***
Kirjoittaja Anne Knaapi-Lamminen on Innokylän verkostopäällikkö. Hänen työhuoneensa on Kuntaliitossa, joka on yksi Innokylän toimijatahoista, THL:n, STKL:n ja Tekryn rinnalla. Annen ajatuksia Innokylän raitilta julkaistaan Innokylän blogissa aina torstaisin. Tervetuloa kommentoimaan, joko tähän blogiin tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Vierailija: Kesäkunta Sysmä esittäytyy

2011-08-02T00:24:00.003+03:00

Kesäkuntablogi –sarjassa esitellään suomalaisia

kuntia, jotka houkuttavat lomalaisia mökeille ja tapahtumiin. Samalla kysytään, kuinka väkimäärän kasvu vaikuttaa kunnan arkeen ja palveluntuotantoon. Sarjan aloittaa Sysmä, joka on hieman yli 4300 ihmisen kunta Päijät-Hämeessä, Päijänteen rannalla. Vapaa-ajan asuntoja on Sysmässä runsaat 3 700 ja lomasesongin aikana kesällä kunnan väkiluku jopa kolminkertaistuu.

Kesä on jo pitkällä ja Sysmän Suvisoitto, Lasten Suvisoitto ja Sysmän Kirjakyläpäivät on vietetty onnistuneesti. Dallapé solistina Juha Hostikka oli soittojen suosikkini. Ikivihreät lämpimänä kesäiltana Sysmän VPK:n tanssilavalla, korkealla järven töyräällä hiveli tunnelmallaan.

Kunnanvirasto on auki koko kesän ja kuntapalvelut toimivat normaaliin tapaan. Haluamme palvella kaikkia paikkakunnalla oleskelevia myös kiireisimmän lomasesongin ajan, vaikka itsekin lomailemme vuoron perään.

Sysmässä on myös erinomaiset yksityisen sektorin palvelut. Kuntaan on äskettäin avattu yksityinen lääkäriasema, jonka yhteydessä on myös sairaanhoitajan palvelut. Lääkäriaseman tiloihin tulevat myös fysioterapeuttiyrittäjän palvelut. Yksityiset lääkäripalvelut täydentävät Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän Peruspalvelukeskus Aavan palvelutarjontaa Sysmässä. Kesäasukkaitakin palvellaan Aavan terveysasemalla.

Kiinnostavana vapaa-ajan kuntana palvelutarjonta kehittyy koko ajan. Sysmän Yrittäjät ry:n Yksi Sysmä -opas 2011 kertoo monipuolisesta palvelutarjonnasta. Hyvinvoinnin sektorilla Sysmässä toimii muun muassa luontoterapeuttinen toimintakeskus ja Hyvän Olon Aurinkoniemi kurssitarjontoineen. Kaiken, mitä kesässä tarvitsee, saa Sysmästä.

Sysmän kesässä 2011 tapahtuu elokuussakin

Kirkko Soi on elokuun ensimmäisen viikonlopun suosittu musiikkitapahtuma Sysmän Pyhän Olavin kirkossa.

Sysmän Kirjakylän Kirjojen Yötä vietetään ensimmäisen kerran 13.8.2011. Kirjakyläkyhdistyksen puheenjohtaja kulttuuritoimittaja Tarleena Sammalkorpi on suunnitellut monipuolisen ohjelman koko päivälle ja yölle.

Kesätapahtuma Uotinpäivät järjestettiin jo heinäkuun lopulla. Uotinpäivän juhla oli perjantai-illan tapahtuma Teatteritalolla ja seuraavana päivänä valittiin ensimmäisen kerran Vuoden Lomasysmäläinen Sahtisaluunassa. Sysmän sahtimestaruuskisat pidettiin nekin ilman muuta samassa paikassa. Uotin markkinoiden aikana torille pystytetyssä Yksi Sysmä -teltassa pääsi jututtamaan mm. kunnan johtoa ajankohtaisista ja askarruttavista asioista. Ja Kotiseutumuseolle pääsi markkinoilta traktorikyydillä! Ohjelmaan kuului myös mm. Kuurina-teatterin musiikkinäytelmä Kummallinen talo -esityksiä, Päijänneristeilyä ja Taideparatiisin "Eläintarhaankin" pääsi tutustumaan Vääksyntiellä, Karilanmaalla.

Kaikenlainen virkistäytyminen on kesän juttu. Sysmässä voi kulttuuri- ja kotiseutuohjelman lisäksi harrastaa monipuolisesti liikuntaa. Päijänteen rantamailla on monenlaista menoa. Runsas vapaa-ajan asukasjoukko nauttii kesästä Sysmässä kanssamme.

Tervetuloa osallistumaan Sysmän kesään!

***
Kirjoittaja on Marketta Kitkiöjoki, Sysmän kunnan kunnanjohtaja

Kuvateksti: KulkeeVettenHalki vie turisteja Päijänteelle. Sysmässä on Päijänteen lisäksi 167 muuta järveä ja yhteensä 1000 km rantaviivaa, josta Päijännettä 270 km.

Anne: Innokyläläinen katsoo peiliin

2011-07-28T13:17:00.002+03:00

Miksi kirjoitan blogia?

Täytin viime kesänä viisikymmentä. Synttäreilläni soitti aito

poikabändi ”Viidettä vaille valmis”. Kohteliaasti jättivät ”Aikuisen naisen” soittamatta ja itkettivät minua tyyliin ”Älä koskaan ikinä muutu”. Hieno bändi ja kivat juhlat, mutta totuus siis on, että kuulun siihen ikäluokkaan, joka ei ole natiivi sosiaalisessa mediassa.

Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että kehitys tapahtuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Jos käytettäväksi synnytetään uusia vuorovaikutusareenoita, ja otetaan käyttöön uusia -kanavia, haluan olla mukana. Toivon, että Innokylä muuttuu ajan myötä läpinäkyväksi niin, että meidän ei tarvitse miettiä vuorovaikutusvälineen olemassaoloa.

Yritän selventää: kun soitan porilaiselle ystävälleni, en huomaa käyttäväni puhelinta. Puhelin on läpinäkyvä väline asian hoitamisessa. Toivoisin, että Innokylä kehittyisi samalla tavalla läpinäkyväksi, jota voisimme hyödyntää yhteiskehittämisen areenana ilman että meidän pitää pohtia, miten sitä käytetään.

Blogillani haluaisin madaltaa kynnystä osallistua yhteiskehittämiseen. Innokylä on sinänsä sosiaalinen innovaatio. Sen rakentajina ovat valtakunnalliset toteuttaja-organisaatiot rahoittajineen, mutta Innokylä toteutuu vasta kun avoin innovaatio-ympäristö otetaan toimialan kehittämisessä oikeasti ja konkreettisesti käyttöön. Jokainen voi osallistua vaikka kommentoimalla blogiani. Tykätä, haastaa, väittää vastaan tai ratsastaa ajatuksella.

Itse en vielä puhu Innokylän kieltä. Oikeasti. Innokylällä on oma sanastotyö meneillään. Tiedon luokittelua varten kehitystyössä käytettävät käsitteet on määriteltävä. Tässä on selvä riski, että Innokylässä käytetään kieltä, jota kaikki eivät edes ymmärrä, saati sitten osaisivat ilmaista itsensä kyseisellä kielellä. Tämä ei tietenkään ole hyväksyttävää. Kielen on muututtava osana kehitystä ja sen perustarkoitus on luoda asioista ja ilmiöistä yhteinen ymmärrys.

Ja jottei itse asia unohtuisi; mitä kieltä käyttää ja ymmärtää sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävä asiakas, kuntalainen tai kaupunkilainen? Kipakoista kommenteista – mieluiten suoraan blogikirjoituksen jatkoksi - kiitän jo etukäteen!

***
Kirjoittaja Anne Knaapi-Lamminen on Innokylän verkostopäällikkö. Hänen työhuoneensa on Kuntaliitossa, joka on yksi Innokylän toimijatahoista, THL:n, STKL:n ja Tekryn rinnalla. Annen ajatuksia Innokylän raitilta julkaistaan Innokylän blogissa aina torstaisin. Tervetuloa kommentoimaan, joko tähän blogiin tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Anne: Myllerrys jatkuu kuntakentässä

2011-07-21T12:40:00.001+03:00

Sosiaali- ja terveydenhuollossa kuntakentän myllerrys jatkuu

Terveyspalvelujen ja niihin kiinteästi liittyvien sosiaali-

palvelujen kokoaminen vähintään 20 000 asukkaan väestöpohjalle näyttää olleen oikeansuuntainen mutta riittämätön askel. Kestävyysvaje ja epätasapaino palvelujen kysynnän ja tarjonnan välillä vaativat vielä rohkeampaa askellusta.

Kun kehitystyössä mennään epämukavuusalueille, on se jo osaltaan merkki edistyksestä. Uutta syntyy vain luovasti rajoja rikkoen, mutta yhtälailla eteneminen vaatii jonkinlaista ennakoitavuutta. Ennakoitavuus synnyttää luottamusta ja luovuus tykkää sopivasta määrästä turvallisuutta.

Olin sitä mieltä, että sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksen läpivieminen on hallitumpaa, jos ensin tehdään rakenteelliset uudistukset alta pois – toki siten että edellytykset toimintojen uudistamiselle luodaan samalla - ja keskitytään sen jälkeen varsinaiseen muutoksen kovaan ytimeen eli toimintojen kehittämiseen. Mutta selvästikin rakenteelliset muutokset ja toiminnallinen uudistuminen on kytkettävä yhteen ja toteutettava rintarinnan.

Nyt tavoitteena ovat riittävän vahvat peruskunnat palvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuun kantamiseen. Peruskunta voisi muodostua työssäkäyntialueesta. Kuulostaa luontevalta, jos käy työssä. Mutta millainen on peruskunta silloin, kun on työmarkkinoiden ulkopuolella esim. työttömänä? Työnhakualue?

Tulevaisuudessa kodit ovat yhä useammin myös hoito- ja palveluympäristöjä. Palvelun saajan näkökulmasta ei ole niinkään oleellista mistä palvelun tuottaja töihinsä lähtee, vaan se, että palvelua saa kotiin. Tai että päiväkoti on logistisesti mahdollisimman järkeenkäyvässä paikassa. Se on sitä asiakaslähtöisyyttä.

Olen kesälomamatkoilla ajaessa satunnaisesti seurannut radio-ohjelmaa, jossa voi ehdottaa uusia lakeja. Kuuntelijat ovat yllättävän aktiivisia ehdottelijoita. Eräs paljon keskustelua aiheuttanut esitys oli laki lapsenhankintakortista. Siis ajokorttia vastaava lupa ryhtyä perustamaan lapsiperhettä.

Kun aikoinaan säädettiin lapsen huolto- ja tapaamisoikeuslain täytäntöönpanolakia, pääsin lakivaliokunnan jäsenenä kuulemaan asiantuntijoita ja mieleeni jäi Ensi- ja turvakotiyhdistyksen edustajan tokaisu siitä, että sänkyperäisiä ongelmia ei voida tyhjentävästi ratkoa lainsäädännöllä. Monimutkaisiin ongelmiin on vaikea löytää yksinkertaisia ratkaisuja.

Ja tässä aasinsilta Innokylään: jos sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan syvällistä muutosta, toteutukseen tarvitaan yksittäisten täsmäratkaisujen rinnalla monitahoista ja monitoimijaista uudistajaverkostoa.

***
Kirjoittaja Anne Knaapi-Lamminen on Innokylän verkostopäällikkö. Hänen työhuoneensa on Kuntaliitossa, joka on yksi Innokylän toimijatahoista, THL:n, STKL:n ja Tekryn rinnalla. Annen ajatuksia Innokylän raitilta julkaistaan Innokylän blogissa aina torstaisin. Tervetuloa kommentoimaan, joko tähän blogiin tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Anne: Maitolaiturilta Innokylään

2011-07-14T10:28:00.005+03:00

Maitolaiturilta Innokylään - tiedosta innovaatioksi

Kehittäminen ja innovaatiot herättävät positiivisia mieli-

kuvia. Totuus kuitenkin on, että uudistusten käytäntöön vieminen voi olla vaikeaakin. Innovaatio on hyväksyttävä käyttöönotettavaksi. Paraskaan hyllyllä pölyttyvä toimintamalli tai tuote ei ole innovaatio ennen kuin sitä aletaan hyödyntää.

Muutosjohtamisen tueksi kuntakentän kehittäjät ja päätöksentekijät tarvitsevat tietoa ja vuorovaikutusta, koska muutosta on johdettava tiedolla ja taitaen. Kehittämistoiminta synnyttää tietoa ja kuten muutkin aineettomat voimavarat; se lisääntyy ja jalostuu käytettäessä.

Innokylän tietolähteellä tai kaivolla vaihdetaan kuulumiset ja lisätään tietoa. Siellä voidaan näyttää Facebookin peukkua hyville toimintamalleille tai palvelukonsepteille. ”Sosiaalinen indeksointi” kertoo, mistä uudistuksista kentällä pidetään. "Facebookin peukku mullistaa netin" kirjoittaa toimittaja Marko Hamilo kesäkuisessa Suomen Kuvalehdessä. Näin käyttöönottokelpoisimmat uudistukset tunnistetaan ja ne leviävät nopeammin. Tieto muuttuu innovaatioksi ja Innokylä rooli laajenee muutosjohtamisen tuesta kaikille avoimeksi innovaatioympäristöksi.

Tämä kylä –metafora vie mukanaan, jos on taipumusta sanarieskanleivontaan. Nimittäin voisihan se olla maitolaiturikin, missä tietoa lisätään. Tämän opin Pohjois-Karjalassa Kiihtelysvaaran vapaakuntakokeilussa. Rakensimme kohtaamispaikkojen verkoston. Kohtaamispaikkoja sanottiin jossain myös tietotuviksi. Valitsimme kohtaamispaikan symboliksi maitolaiturin. Ennen maitolaiturille tuotiin paitsi maidot, jäätiin myös odottamaan postia ja vaihdettiin kuulumisia. Ja juoruja. Oli maitolaiturilla romanttistakin roolia. Siellä saattoi syntyä pysyviä perherakenteitakin. Aikansa sosiaalinen innovaatio?

***
Kirjoittaja Anne Knaapi-Lamminen on Innokylän verkostopäällikkö. Hänen työhuoneensa on Kuntaliitossa, joka on yksi Innokylän toimijatahoista, THL:n, STKL:n ja Tekryn rinnalla. Annen ajatuksia Innokylän raitilta julkaistaan Innokylän blogissa aina torstaisin. Tervetuloa kommentoimaan, joko tähän blogiin tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Anne: Ajatuksia Innokylän raitilta

2011-07-07T16:07:00.006+03:00

Kävelen Innokylän raitteja uteliaana ja innostuneena tulokkaana

Minut on kutsuttu mukaan kehitystyöhön, jonka koen ääret-

tömän motivoivaksi ja merkitykselliseksi. Aloitin Innokylän verkostopäällikkönä vapun aikoihin tänä keväänä.

Olen tehnyt koko työurani töitä sosiaali- ja terveyspalvelujen johtamis- ja kehittämistehtävissä. Hyvin erilaissa rooleissa, mutta punaisena lankana on aina ollut jonkinasteinen kytkös kuntien palvelutuotantoon ja ihan käytännön etulinjaan. Vauhti ja vaaralliset tilanteet ovat kuuluneet työnkuvaan. Lupaan kertoa niistä myöhemmin matkan varrella, koska ne kokemukset ovat olennainen osa ammatillista pääomaani.

Alan sisäistää kylä-metaforan olemuksen; Innokylä on kylän toimintamallia jäljittelevä innovaatioyhteisö. Kylän pääelinkeino on sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen. Siihen kuuluu koko toimiala terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen mukaan luettuna. Innokylä on virtuaalinen ja voi ulottua Ilomantsin Hattuvaarasta Kumlingeen tai Porvoosta Tornioon. Pohjoisin ulottuvuus taitaa olla Utsjoen kunta ja eteläisin puolestaan Hangon kaupunki.

Tulevaisuudessa Innokylään odotetaan myös turisteja ulkomailta. Tai ehkä joku heistä muuttaa asukkaaksikin. Innokylä muuttuu todeksi siellä, missä alan kehittäjät liittyvät Innokylän verkostoihin. Luojan kiitos tekniikka mahdollistaa tällaisen yhteistyön ja verkostoitumisen.

Uusi hallitusohjelma lupaa suunnata innovaatiopolitiikan vauhdittamaan teknologisten ja sosiaalisten innovaatioiden kehittämistä. Kansallisesti ja kansainvälisesti verkottuneiden innovaatioyhteisöjen lisäksi Suomeen luvataan luoda vahvoja alueellisia innovaatiokeskittymiä. Luen tätä sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta siten, että verkottuvalla Innokylällä on kansallista tilausta. Tällaiset linjaukset lisäävät vettä Innokylän myllyyn.

Oma roolini Innokylässä on vielä muotoutumassa ja se rakentuu vähitellen yhteistyössä kumppaneiden kanssa.

***
Kirjoittaja Anne Knaapi-Lamminen on Innokylän verkostopäällikkö. Hänen työhuoneensa on Kuntaliitossa, joka on yksi Innokylän toimijatahoista, THL:n, STKL:n ja Tekryn rinnalla. Annen ajatuksia Innokylän raitilta julkaistaan Innokylän blogissa aina torstaisin. Tervetuloa kommentoimaan, joko tähän blogiin tai Innokylän Facebook-ryhmään!

Vierailija: Ensin on intohimo

2011-07-04T14:13:00.004+03:00

"High School Musical -tähden reseptillä maailma paranee"

Esiintymislavalla seisoo nuori nainen, jonka pirteästä

olemuksesta ei heti arvaa, että hän on viimeiset puoli vuotta kiertänyt aikavyöhykkeeltä toiselle herättelemässä hyvinvoivaa pallonpuoliskoa havaitsemaan maailman köyhimpien ja kurjimpien osattomuuden.

Helsinkiin YK:n nuorten vuoden lähettiläs Monique Coleman, 30, on tullut Maailma kylässä -tapahtuman kutsusta. Amerikkalainen High School Musical -tähti on pukeutunut rennosti farkkuihin ja huppariin ja näyttää muutenkin enemmän kotoisalta naapurintytöltä kuin paparazzien jahtaamalta Hollywood-diivalta.

YK:lla oli uljas Millennium-tavoite, jonka mukaan köyhyys piti kitkettämän vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Vaan toisin kävi: kuilut sen kuin syvenevät, eriarvoisuus lisääntyy ja luonnonkatastrofit kylvävät tuhoa kaikilla mantereilla. Mitä ihmettä Coleman aikoo meille kertoa?

- Nuoret voivat muuttaa kehityksen suunnan. Mutta kenenkään ei pidä yrittää liikaa. Maailman parantaminen on liian iso pala kenelle tahansa. Riittää, kun tekee parhaansa lähiyhteisössään, Coleman kannustaa.

Colemanin filosofia perustuu vapaaehtoistyön voimaan. Hän itse kertoo jääneensä auttamisen koukkuun lukiovuosinaan. Koulu velvoitti jokaiselta oppilaalta 20 tunnin vuotuista vapaaehtoistyöpanosta, mutta teinityttö uurasti pyyteettömästi kolminkertaisen määrän.

- Kun miettii tekemisensä sen mukaan, miten voi parantaa läheistensä elämää, on muutos jo alkanut, lähettiläs uskoo.

Suomessa kansalaisjärjestöt tuskailevat, etteivät ihmiset enää innostu vapaaehtoistyöstä. Ne väittävät, että kuuluisa suomalainen talkoohenki on muisto vain. Sama huoli on hiipinyt kaventuvien budjettien raameissa kitkuttelevien kunnallispäättäjien mieleen. Hyväntekijöille riittäisi puuhaa esimerkiksi vanhusten syöttäjinä, ekaluokkalaisten iltapäiväkaitsijoina ja yksinäisten ystävinä. Minkälaisia terveisiä Coleman lähettää tahoille, jotka haluaisivat puhaltaa kansakuntaan uuden, voimakkaan talkoohengen?

- Ensin pitää olla intohimo. Ihmiset tekevät mielellään pyyteetöntä työtä sellaisten asioiden parissa, joista he ovat kiinnostuneita.

Nuorten intohimoista Coleman mainitsee liikunnan, erilaiset tapahtumat,retkeilyn ja musiikin. Yllättäen hän toteaa, että mikä tahansa, vaikkapa kiinnostus pukeutumiseen tai hiusten muotoiluun, voi avata väylän vapaaehtoistyöhön. Kuuntelen huuli pyöreänä. Mitä yhteistä pinnallisilla trendireleillä ja ulkonäöllä on epäitsekkään hyväntekemisen kanssa?

Muistan Colemanin tukkapuheet, kun juhannuksen alla katson ajankohtaisohjelmaa Heikki Hurstin laupeudentyöstä Helsinginkadulla. Asuntojensa arvonmenetystä pelkäävät naapurit ovat onnistuneet häätämään Hurstin vapaaehtoisjoukot pois kotikulmiltaan. Nyt Hursti etsii uusia tiloja, jotta voisi jatkaa köyhien ruokkimista.

Ohjelmassa haastatellaan kampaajaa, joka matkustaa (muistaakseni Kouvolasta) Helsinkiin ihan vain siksi, että voi antaa oman panoksensa osattomien auttamiseen. Muutaman kerran vuodessa hän uhraa kokonaisen työpäivän ja muotoilee varattomien helsinkiläisten hiuksia ilmaiseksi.

- Toivottavasti uudet tilat löytyvät pian. Haluan jatkaa tätä työtä. Täällä palvelen ihmisiä, joilla ei muuten olisi mahdollisuutta laitattaa hiuksiaan. Siisti ulkoasu on osa ihmisyyttä, sen takia teen tätä, kampaaja perusteli.

***
Kirjoittaja on 54-vuotias, terveydestä ja hyvinvoinnista kirjoittava toimittaja. Mitä ajatuksia juttu sinussa herätti? Anna palautetta: paula.launonen@juttusampo.fi.

Vierailija: Kiitokset Qulturum!

2011-06-01T21:21:00.004+03:00

Etelä-Suomen KASTE -hanke, Hyvä vastaanotto, on vuoden ruotsalaisohjauksen jälkeen nyt tukevasti meidän omalla vastuullamme. Kiitokset kaikista opeista Margaretalle, Sunelle ja Hannalle, olemme oppineet paljon ja nyt meillä on taitoa viedä Hyvä vastaanotto konseptia eteenpäin.

Uuden työskentelymuodon käyttöönotto nopealla aikataululla oli mahdollista, koska ruotsalaisilla oli toiminnasta niin vankka kokemus sen kaikista osa-alueista ja malli pystyttiin siirtämään sellaisenaan Suomeen. Materiaalit toki käännettiin Suomeksi, mutta muutoin projekti ikään kuin hyppäsi käynnistelyvaiheen yli suoraan toteutukseen Ja tämän kyllä huomaakin nyt kun hanke on hieman yli puolen välin ja meillä on selkeitä tuloksia joista voi alkaa tekemään jo yhteenvetoja.

Hankkeessa on tähän mennessä mukana 29 terveysasemaa ja 20 muuta odottavat syksyä jolloin pääsevät mukaan kehittämistyöhön. Tähän mennessä tiimit ovat mm. muuttaneet ajanvarauskirjoja, puhelinrutiineja ja siihen liittyviä järjestelyjä, sisäisistä rutiineista ja pelisäännöistä sopiminen, varasuunnitelmien tekeminen, kaikkien ammattilaisten osaamisen hyödyntäminen asiakastyössä sekä työhyvinvoinnin mittaaminen. Näyttää siltä, että tiimit ja työyhteisöt oppivat tämän työskentelyn seurauksena oman työnsä jatkuvan kehittämisen menetelmiä, jotka jäävät elämään. Syksyllä pyörähtävät käyntiin kaksi Hyvä vastaanotto -kierrosta sekä johtamiskoulutus. Mietinnän alla onkin nyt miten hyväksi koettua työmenetelmä konseptia lähdetään levittämään muualle Suomeen.

Tämän hankkeen hyvien kokemusten myötä herää jälleen kysymys tarvitseeko pyörä aina keksiä uudestaan eli miten projektityöskentelyssä voitaisiin aikaisempaa tehokkaammin käyttää hyväksi muualla toimiviksi koettuja käytänteitä ja sekä vauhdittaa hankkeiden käynnistymistä että säästää resursseja itse toimintaan ja sen arviointiin?

Hyvä vastaanotto -hanke

Jussi Malinen projektipäällikkö
Heidi Selin projektisuunnittelija

Kisälli: Mestarien ja kisällien jäljillä - terveisiä tuutorikoulutuksesta

2011-05-28T09:51:00.008+03:00

Sanna Kaijanen

Käsityöammateista ja historiasta tuttu kisälli & mestari -käytäntö on juurtunut osaksi sosiaali- ja terveysalan kehittämistoimintaa. Käytännön nimi vaan on muuttunut tuutoroinniksi tai mentoroinniksi. Kisällit ottivat oppia mestareilta ja tuutoroitavat hakevat opastusta tuutoreilta. Yhteinen periaate lienee se, että enemmän kokemusta omaava opastaa ja tukee vähemmän kokenutta.

Innokylän tuutorikoulutuksessa pyritään tekemään meistä kehittämistyöntekijöistä myös tuutoreita. Mutta miten opettaa tuutorointia, kuka on pätevä opettamaan vai voiko sitä ylipäätään opettaa? Kuinka paljon teoria- ja menetelmätietoa tulee olla suhteessa käytännön oppeihin? Mistä näkökulmasta kehittämistä tarkastellaan? Kuntien, kansalaisten vai järjestöjen?

Toivoisin, että voisimme koulutuksessa enemmän panostaa yhteisen oppimisen avulla sellaisen kehittämistoiminnan viitekehyksen löytämiseen, missä tarkastellaan innovaatioiden ja käytäntöjen rakentamista kansalaisten, kuntien ja järjestöjen yhteistoimintana. Jo varhaisessa kehittelyvaiheessa aloitettu yhteistyö luo pohjaa käytäntöjen ja innovaatioiden juurruttamiselle ja jalkauttamiselle. Perinteisesti järjestöjen rooli on painottunut varhaisvaiheen ja uusien käytäntöjen kehittämiseen. Hankesuunnitelmista tuttu ”toimintamallin kehittäminen ja sen juurruttaminen” tarkoittaa usein käytännön viemistä osaksi kunnan peruspalvelua.

Millainen rooli meidän tuutorien tulisi tässä yhteistyön sekametelisopassa ottaa? Voisimme vaikka opetella yhdessä ottamaan eri näkökulmat ja toimijatahot huomioon sekä pyrkiä edistämään aitoa yhteistyötä ilman arvotuksia. Voisimme myös opetella kysymään tulevilta tuutoroitaviltamme sellaisia kysymyksiä, että he voivat itse löytää sopivia ja toimivia ratkaisuja ilman että tuputamme omaa loogista, systeemistä, hierarkista, syklistä, lineaarista tai ihan jotain muuta lähestymistapaamme.

”Ihmistä voi ohjata järjellä, mutta innostus syntyy intohimosta, tunteesta.”
(Chip Bell)

Sanna Kaijanen
suunnittelija
Terveyden edistämisen keskus ry
Järjestöt ja Arviointi (JÄRVI) toiminta
sanna.kaijanen at tekry.fi

Tutustu tuutorikoulutukseen.

Ilmianto: Sätky toi opiskelijoiden terveystarkastuksen uudelle vuosituhannelle

2011-05-25T07:43:00.003+03:00

YTHS on kutsunut syksystä 2009 alkaen ensimmäisen lukuvuoden aikana kaikki uudet opiskelijat terveystarkastukseen, joka koostuu sähköisestä terveyskyselystä (Sätky) ja tarvittaessa henkilökohtaisesta tapaamisesta.

Terveyskyselyssä kartoitetaan opiskelijan terveydentilaa ja terveyskäyttäytymistä, opiskeluun ja ihmissuhteisiin liittyviä asioita. Sen tehtävänä on saada kokonaiskäsitys opiskelijan terveydestä ja hyvinvoinnista, ohjata opiskelijaa tekemään terveyttä edistäviä valintoja ja toisaalta kartoittaa elämäntilannetta, itsetuntoa ja voimavaroja, motivaatiota, riskejä, muutoshalukkuutta sekä muutoksen esteitä.

Kysely suuntaa opiskelijan pohtimaan terveyteensä liittyviä tekijöitä sekä auttaa havaitsemaan omat mahdollisuudet terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Toisaalta se tarjoaa opiskelijalle helpon mahdollisuuden hakea tukea terveydenhuollon ammattihenkilöltä tilanteessa, jossa muuten kynnys hakea apua olisi ehkä korkeampi.
Terveyskyselyllä oli sosiaalinen tilaus. Siitä saadut kokemukset ovat hyviä: se on nopeuttanut ja helpottanut opiskelijoita osallistumaan terveystarkastuksiin sekä ohjannut terveysongelmasta kärsivät suoraan oikean asiantuntijan luokse.

Sätky-kyselyjä lähetettiin lukuvuoden 2009-2010 aikana 13 737 opiskelijalle, ja toukokuun loppuun 2010 mennessä kyselyyn oli vastannut 55 % opiskelijoista. Opiskelijat tavoitettiin huomattavasti edellisiä vuosia paremmin. Terveystapaamiseen kutsutuilla oli eniten hälytysmerkintöjä sosiaalisten tilanteiden pelkoon (35 %) ja toiseksi eniten yksinäisyyteen (29 %) liittyen. Yleisimmin hälytysmerkintöjä tuli oireista, sosiaalisista tilanteista, pitkäaikaissairauksista, yksinäisyydestä sekä painosta ja miehillä lisäksi alkoholin käytöstä.

Mutta miksi juuri sosiaaliset tilanteet tai yksinäisyys vaivaavat opiskelijoita? Uusien yliopisto-opintojen alussa nuoren maailma mullistuu: opiskelu- ja mahdollisesti asuinpaikkakunta muuttuu, vanhat ystävät lähtevät eri tahoille ja voimaa pitäisi löytää uusiin ihmisiin tutustumiseen, asunnon löytämiseen ja muuttamiseen sekä kokonaan uuteen opiskelurytmiin. Kuitenkin lähimenneisyydessä saattaa olla esimerkiksi koulukiusaamista, jolloin nuoren kokemiin ongelmiin ei ole osattu puuttua tarpeeksi ajoissa, ja voimavaroja uuden elämän aloittamiseen on vaikea löytää.

Kiitos Sätkyn, ne opiskelijat, jotka tarvitsevat apua päästäkseen opintoihinsa kiinni heti ensimmäisestä vuodesta alkaen, tavoitetaan nyt huomattavasti aiempaa paremmin. YTHS kehittää tulosten avulla yhä edelleen eteenpäin niin Sätkyä kuin niitä terveyden edistämisen työkaluja avittamaan niin sosiaalisissa tilanteissa kuin yksinäisyydessä varmistamaan parhaat eväät kohti aikuisuutta ja työelämää.
Tilastojen perusteella terveystapaamiseen kutsutuilla opiskelijoilla oli enemmän terveysongelmia kuin niillä, joita terveystapaamiseen ei kutsuttu. Tapaamisten perusteella terveystapaamisiin kutsuilla on ollut useita tai ainakin yksi hoidettava asia, jonka tiimoilta on tullut kontrollikäyntejä. Näin ollen tavoite saavutettiin: kutsut kohdistuivat oikein juuri erityisesti terveysongelmaisille.

Tietoa sähköisestä terveyskyselystä löytyy YTHS:n sivuilta

Terveyspalvelupäällikkö Hanna Kari, YTHS

Ilmiantojen jäljillä-sarjassa Facebookissa esitellään tällä viikolla YTHS:n sähköinen terveyskysely (SÄTKY). Lue lisää.

Vierailija: Tolkkua NIMBYilyyn!

2011-05-20T09:41:00.003+03:00

Paula Saikkonen

Töölön asuntola Hietaniemessä sekä tuleva asuntola Ruusulankadulla ja viimeisimpänä Hurstin leipäjono Kalliossa on saanut naapurit takajaloilleen. Töölöstä selvästi poiketen, on Kalliossa noussut myös päinvastaista liikehdintää. Sosiaalisessa mediassa on toivotettu asuntolat ja leipäjonot tervetulleeksi Kallioon. Samalla hankkeita vastustavat ja niistä valittavat ihmiset on leimattu nimbyiksi – not in my backyard -henkilöiksi.

Tällainen leimaaminen ei edistä kaikille yhteistä kaupunkia. Itse Kallion kulmilla yli kymmenen vuotta asuneena olen hyväksynyt ja suorastaan tykästynyt kaupunginosan tiettyyn rosoisuuteen, joka tarkoittaa minulle suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta ja monimuotoisuutta. Osin tästä syystä hätkähdin, kun leipäjonon siirtoa toivoneet asukkaat leimattiin nimbyiksi, jotka haluavat vain keskiluokkaistaa ja puhdistaa Kallion. Miksi asukkaiden tai yrittäjien pelkoihin ja kokemuksiin ei haluttu suhtautua vakavasti? Voiko olla, että koettu pelko oli aitoa?

Tapaus Töölö oli otsikoissa jo paljon ennen Hietaniemen asuntolan rakentamista. Asuntolan avaamisen jälkeen keskustelu on jatkunut ja valituksia piisannut. Asukkaat pelkäsivät asuntolan aiheuttamia haittoja, lehtikirjoittelun perusteella niitä ilmeisesti on myös seurannut. Onko kyse siis vain perusnimbylyistä, jonka voi jättää aivan omaan arvoonsa? Mielestäni ei.

Kyse on siitä, että asukkaiden leimaaminen nimbyiksi on johtanut valitettavaan kaupunkikehitykseen, joka pitää katkaista. Koska uusia asuntoloita on vaikea saada kaavaan, usein juuri asukkaiden vastustuksen vuoksi, yritetään niistä tehdä mahdollisimman suuria silloin kun sellainen kerran voidaan rakentaa. Näin ollaan noidankehässä, jossa isot asuntolat aiheuttavat ympäristössään lieveilmiöitä ja kun sitten haluttaisiin kaavoittaa lisää asuntolaita ne kokevat entistä suurempaa vastustusta.

Isot asuntolat eivät nähdäkseni ole myöskään niiden asukkaiden etu vaan esimerkiksi turvattomuutta koetaan enemmän isoissa kuin pienissä asuntoloissa. Pienemmät asuntolat mahdollistaisivat myös niiden sulautumisen ympäristöön paremmin, eivätkä asuntolan asukkaat joutuisi samalla tavoin silmätikuiksi.

Kukaan ei enää (toivottavasti) vakavissaan ehdota asuntoloiden sijoittamista teollisuusalueille, pois kaupungin keskustoista, puhumattakaan sitten leipäjonojen siirrosta pois näkyvistä. Olisiko kuitenkin mahdollista lopettaa ihmisten leimaaminen nimbyiksi ja keskittyä itse ongelmiin?

Olipa puheena sitten asunnottomat tai leipäjonottajat, niin kyse on inhimillisestä hädästä. Siihen pitäisi tarttua ja lähteä toteuttamaan palveluja siten, että hädänalaiset tulevat autetuksi kestävällä tavalla. Minusta se tarkoittaa ihmistä arvostavaa lähestymistä. Ymmärrystä siitä, että yhteiskunnassa kuuluu auttaa heikompiosaisia ja niitä, jotka eivät syystä tai toisesta kykene itsestään huolehtimaan. Yhden kaupunginosan muuntaminen sosiaalisen tuen kiintopisteeksi ei ole ratkaisu. Pikemmin tarvitaan tukipisteiden levittämistä ympäri kaupunkia, jokaiseen kaupunginosaan ja avuntarvitsijoiden tarpeista lähtien. Ehkä sitten pääsisimme keskustelemaan myös siitä, miten leipäjonot tehdään tarpeettomaksi ja miten inhimillistä hätää voidaan tässä yhteiskunnassa vähentää.

Paula Saikkonen
tohtorikoulutettava (sosiaalipolitiikka), Helsingin yliopisto
etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Kisälli: Puutarhuri paikallaan

2011-05-13T19:57:00.008+03:00

Saini Mustalampi

Tuutorikoulutuksen orientaatiopäivässämme THL:n tutkimusprofessori Jussi Simpura innovoi tohtori Sykerönä innovaatioiden morfologiaa. Hän pohti alustuksessaan, minkä hahmoinen tai muotoinen olio innovaatio voi olla: ”kuin kivettynyt esine, tai kuin kukoistava kasvi tai kasvusto, tahi kuin liikkuva ja leviävä eläin tai eläinlaji.” Hänen päätelmänsä oli, että innovaatiot ovat kuitenkin ”kasvikunnan ja eläinkunnan rajamailla monenlaisten olioiden yhteenliittymä”. (Simpuran alustus 14.3.2011).

En ole varsinkaan biologi minäkään, mutta esitys innoitti tarttumaan kysymykseen, kuinka paikannan itseni ja työni tässä oliokentässä? Koska olen kehittäjä ja koordinaattori, jään kaipaamaan aktiivisia ja tavoitteellisesti työskenteleviä metsänhoitajia tai puutarhureita Simpuran kuvaamiin innovaatiomaastoihin. Näiden tehtäviin kuuluu myös esityksessä mainittujen sykeröiden syntymisen ennakointi ja jo alkuun päässeiden sykeröiden setviminen.

Kehittäjien kuuluu myös huolehtia siitä, että kasvatukseen valikoituvien olioiden (mitä sitten lienevätkään) kehittymisolosuhteet ovat ympäristöön sopivat; aurinkoisen paikan kasveja ei istuteta varjoon (keinovalot tulevat pidemmän päälle kalliiksi), saman paikan oliot valitaan toisiaan tukeviksi, ei tuhoaviksi ja kasvualustaa lannoitetaan sopivin keinoin riittävästi vaan ei liikaa. Sammaloituneilla kivillä on lähinnä koristearvo.

Simpuran mukaan kasvikuntaan kuuluvat innovaatiot olisivat ”sosiaali- ja terveysalan toimintoinnovaatioiden luonnollisin lajitovereiden etsimisjoukko”, koska saattavat juuriversojensa kautta ”levitä joskus laajallekin ja peittää koko maan”. Koordinaattorina ja eri substanssialueiden työn kehittymistä läheltä seuranneena voin vahvistaa, että näin tosiaan tapahtuu. Aika ajoin kyse saattaa olla jopa oloihimme sopimattomasta vieraslajista, joka karkaa käsistä ennen kuin se olisi levitykseen valmis – jos siitä levitettävää olisi koskaan tullutkaan.

Puutarhat on tarkoitettu huviksi ja hyödyksi käyttäjilleen. Roskakasvit tulisi kyetä yhteistuumin kitkemään jo alkuunsa, vaikka tiedämmekin, miten haastavaa juuririhmastojen hallinta on. Jotkut kasvit kaiken lisäksi lennättävät siemenensä mitä oudoimpiin paikkoihin, ja niistä tulee usein myös kovin suosittuja riippumatta siitä, mikä niiden haitallisuus on. Kehittämistyö auttaa valikoimaan, mitä lähdetään jalostamaan eteenpäin ja levittämään ja myös päättämään, mitä lajiketta ei kannata päästää päivänvaloon, vaikka itse kehittämisprosessi olisikin ollut antoisa.

Simpuran peräänkuuluttaman innovoinnin arkipäiväistämisen tarpeen allekirjoitan vankasti. Samoin kehittämisen. Kumpaankaan ei edellytetä Innovaatiopäällikköä tai Kehittämisjohtajaa, kyse on ihmisten tavasta ajatella, tehdä työtään ja avartaa toimintatapoja. Mieluiten yhdessä muiden kanssa. Yhteiskehittämistä voi oppia, tukea ja edistää, vaikkapa Innopajoissa.

Saini Mustalampi

Kehittämispäällikkö, Rahapelihaittojen ehkäisy ja hoito
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL
etunimi.sukunimi at thl.fi

THL:n Rahapelihaitat-sivusto

Vierailija: Kyllä vanheminen on kamalaa

2011-05-12T14:48:00.000+03:00

Paula Launonen

”Kuka minua paimentaa, jos alan haahuilla Alzheimerin tahtiin?”

Kuten aina sukkahousukauden päättyessä, myös tänä keväänä päätin sävyttää sääret Itseruskettavalla voiteella. Ei muuta kuin koukkaus marketin kosmetiikkaosastolle ja purtilo ruokakärryyn. Olin jo lähes heittänyt tutun tuotteen kyytiin, kun huomasin, että voiderivistöön oli ilmestynyt uutuuksia. Siispä vertailemaan. Tartuin helmiäiseltä hohtavaan tuubiin ja käänsin esille takaosan. Oi ja voi. Kylläpä olivat pienentäneet printtiä ikävästi.

Vielä vuosi sitten luin moniteholaseillani aivan sujuvasti erikieliset selosteversiot, mutta nyt verkkokalvolle piirtyi pelkkää mustaa harsoa. Nostin lasit otsalle, siristin luomiani ja ojensin pakkausta pitelevän käteni niin pitkäksi kuin se ikinä venyi. Tsuumailin ja tihrustin, mutta printti pysyi sumeana.

Lampsin tuubeineni viereisellä hyllyllä kynsilakkoja katselevan tytön luo ja kysyin, näkeekö kenties hän, mitä siinä sanotaan. Nuori nainen alkoi lukea ääneen. Kassalla kylmä hiki pukkasi otsalle. Huh! Tästäkö se alkaa? Vanheneminen ja toimintakyvyn menettäminen. Toisten armoille joutuminen.

Myöhemmin iltapäivällä kävin tervehtimässä 80-vuotiasta äitiäni ja hänen samanikäistä aviomiestään. Molemmat puhuivat lähestyvistä sairaalareissuista: äiti sytostaattihoidoista Peijaksessa ja mies tyräleikkauksesta Diacorissa.

Jälleen kerran äiti kiitteli yliopistollisen sairaalan henkilökuntaa ja lääkitystä, jolla imusolmukesyöpää oltiin nitistämässä jo kolmannen kerran. Eniten häntä jännitti se, miten taas löytyisi suoni, johon kanyyli saataisiin kiinni tukevasti. Mutta eiköhän se siitä, ihan niin kuin edellisilläkin kerroilla. Kyllä ne ammattilaiset osaavat.

Ihmettelin, miksei äitini puoliso leikkauta nivustyriään julkisessa sairaalassa. Eikö hän luota laatuun? Vanhus vastasi, että toki hän mieluiten valitsisi Husin kirurgin, mutta ei voi. Julkisella puolella hän nimittäin pääsisi erikoislääkärin vastaanotolle vasta kahden kuukauden kuluttua, ja vasta sen jälkeen alettaisiin puhua leikkausajankohdasta. Sen sijaan yksityiseen leikkaussaliin kovista kivuista kärsivä pappa pääsee välittömästi. Operaation hinta, 4 000 euroa, tuntuu toki suolaiselta, mutta onneksi sukanvarresta löytyy tarvittava summa.

Olipa päivä! Muutaman tunnin sisällä sain monta konkreettista muistutusta elämänkaaren loppuvaiheen vaivoista. Pysähdyin pohtimaan, minkälaista oma elämäni mahtaa olla kolmenkymmenen vuoden kuluttua, kahdeksankymppisenä. Puuhaanko itsenäisesti omassa kodissani vai makaanko avuttomana laitoksessa? Miten asuinalueeni terveyskeskus huolehtii minusta tulevaisuudessa, kun se nyt tarjoaa vain puhelinkonsultaatiota? Pystynkö eläkeläisenä maksamaan yksityislääkärin palveluista, jos sairastun vakavasti? Kumpi prakaa ensin, nuppi vai kroppa? Kuka minua paimentaa, jos alan haahuilla Alzheimerin tahtiin?

Aion seurata tarkasti, minkälaista vanhuspolitiikkaa uusi eduskunta ja hallitus harjoittavat. Tämän päivän politiikka luo pohjaa sille, miten meistä keski-ikäisistä huolehditaan sitten, kun olemme hauraita, heikkoja ja toimintakyvyttömiä vanhuksia.

***

Kirjoittaja on 54-vuotias, terveydestä ja hyvinvoinnista kirjoittava toimittaja. Mitä ajatuksia juttu sinussa herätti? Anna palautetta: paula.launonen@juttusampo.fi.

Ilmianto: Kaljakori versus Savuton sohva

2011-05-11T08:08:00.002+03:00

Kevätaurinko paistaa ammattiin opiskelevan kasvoille. Hän viettää ansaittua taukoa oppilaitoksensa hallinovien edessä istuen tyhjän kaljakorin päällä. Tupakka maistuu, paikalla ovat kaikki parhaat opiskelukaverit. Samaan aikaan kaupungin toisella laidalla, lukiolaiset istuvat pehmeillä sohvilla kuunnellen musiikkia, lukien lehtiä ja surffaten netissä. Heillä on koulussaan oma mediateekki.

Tauolla kuuluu saada irtautua opiskelusta ja hengähtää hetki opiskelukavereiden seurassa. Oppilaitosten opiskelijoilleen tarjoamissa taukotiloissa olisi vielä parantamisen varaa. Epäviralliset tupakkapaikat vetävät vielä monissa kouluissa muita tiloja pidemmän korren. Kuinka moni aikuinen nykyään suostuu viettämään taukonsa käytävän lattialla tai tyhjän pullokorin päällä istuen?

Oppilaskunnissa uinuu paljon käytännön ideoita ja rakenteellisia kehittämisehdotuksia, mutta budjetoitu resursointi puuttuu tai ei vain tiedetä, mistä kaikkialta rahoitusta voisi hakea. Ristiriitaista on, että yleiseen aktiivisuuteen kannustetaan, mutta oppitunteja ei haluttaisi antaa käytettäväksi oppilaskuntatoimintaan.

Taukotilojen tuunaamisen aloittamiseen ei aina tarvita ihmeitä tai uuvuttavaa hakupaperisotaa.

Esimerkiksi Pohjois-Karjalan Ammattiopiston Outokummun yksikössä tilojen viihtyvyyden lisäämiseen oli varattu rahaa jo budjetointivaiheessa. Käytännön toteutuksen osalta rehtori kääntyi opiskelijakunnan puoleen, joka toimeksiannon saatuaan hankki koulun kirjastoon lainattavia pihapelejä ja käytäville 30 suurta säkkituolia. Kehittämistyö jatkuu edelleen.

Innovatiivista kevättä!

Kiti Poikonen, projektipäällikkö, Savuton Sohva Sakille -hanke 2009 - 2011

Lisätietoja: www.savutonsohva.fi

Ilmiantojen jäljillä-sarjassa Facebookissa esitellään tällä viikolla Elämäntapaliiton opiskelijahankkeissa tuotettu kysely, jonka suunnitteluun osallistuivat opiskelijat itse. Lue lisää.

Ilmianto: Verkostotyötä - ei vain puhetta siitä!

2011-05-03T12:52:00.002+03:00

Päijät-Hämeessä on aina tehty paljon yhdessä ja yhteistyössä, mutta tekemisestä ei koskaan ole pidetty suurempaa meteliä. On kai ajateltu, että vaatimattomuus kaunistaa, ja jääty osin sen vuoksi muiden, suurempien ja kauniimpien varjoon. Välittäjä 2009-hankkeen kautta seudullemme ohjautunut KASTE-kehittämisraha eksyi kuitenkin viime kesäkuussa (2010) ehkäisevään mielenterveys- ja päihdetyöhön väkevästi uskovien hyppysiin, ja niin Päijät-Hämeessä käynnistyi Mieli-ehdotusten mukainen laajan yhteistoiminta-alueen seutukoordinaattorikokeilu.

Kokeilu päätettiin kohdentaa neljäntoista kunnan alueelle, väestöpohjaltaan noin 200 000 kaikenikäisen ihmisen ulottuville ja koskemaan kaikkea (ennalta)ehkäisevää mielenterveys- ja päihdetyötä. Vielä kun ohjaimiin saatiin puolihullu paikallinen, oli tarina valmis alkamaan. Määräaika oli noin yksi vuosi, ei paljon, mutta riittävästi kenties?

Nyt jo ehtoopuolelle kääntyneen kokeilun tarkoituksena on ollut kehittää ehkäisevän mielenterveys- ja päihdetyön asemaa ja vahvistaa siihen liittyvää tietopohjaa Päijät-Hämeen seudulla. Kokeilun perusrakenteeksi muodostui PETE – Päijät-Hämeen ehkäisevän työn edelläkävijät, johon kuuluu pienen seudullisen koordinaatioryhmän lisäksi neljä suurehkoa alueellista, aluekoordinaattoreiden luotsaamaa moniosaajaverkostoa. Niiden keskeisiä toimintaväyliä ovat alueellisen ja seudullisen yhteistyön kehittäminen, toimintaympäristön kartoitus ja analyysi sekä viestintä.

Työ on painottunut koordinaation kehittämiseen, alueverkostojen rakenteeseen ja toimivuuteen sekä alueella tehtävän ehkäisevän työn suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Painopistealueita ovat olleet myös alueverkostojen välinen yhteistyö, tiedon vaihtaminen ja osaamisen jakaminen, paikallisten ja ajankohtaisten haasteiden, tarpeiden ja toiveiden esiin nostaminen, yhteistyö median, yrittäjien ja opiskelijoiden kanssa sekä monimuotoinen kansalaiskeskustelua herättävä viestintä.

Kokeilu tähtää seudullisiin vaikutuksiin, jatkuvuuteen ja pysyvyyteen. Seuraa tarinamme kehittymistä osoitteissa http://phehkaisevatyo.pbworks.com ja http://seutukoordinaattori.mp

Susanna Leimio-Reijonen
Ehkäisevän mielenterveys- ja päihdetyön seutukoordinaattori

Seutukoordinaatiokokeilu on Ilmiannettu Innokylän Ilmiantojen jäljillä-huippusarjassa

Ilmianto: Muistatko vielä postitustalkoot?

2011-04-20T09:03:00.007+03:00

Ei siitä kovin paljon ole aikaa. Postituslistat olivat kopioitavia tarralappuja, kirjeet paperisia. Niitä lähetettiin melko harvoin, sillä postimaksut olivat kalliita, kirjekuorien ja postimerkkien liimaileminen työlästä. Nyt kohdennettu viestintä on sähköistä ja sitä on yhä enemmän.

"Löydät meidät nyt myös Facebookista."
Viestintäkulttuurin muutosmyllerryksessä useampi meistä on ymmällään. Jatkuvasti tulee lisää haasteita, joihin vastaamiseen tarvitaan lisää resurssia ja osaamista. Sosiaalinen media on käsitteenä vielä vieras ja yleensä sen synonyyminä pidetään Facebookia, joka kiistämättä on tunnetuimpia sosiaalisen median muotoja.

Sosiaalinen media, "some" on ilmiönä jotakin enemmän kuin uusi keskustelufoorumi. Viihdeteollisuuden lanseeraamat "leikkikalut" ovat huipputeknologiaa, jota olisi tyhmää jättää käyttämättä asiallisemmissa puitteissa. Kyse on tavasta tehdä virtuaalista yhteistyötä ja tuottaa sisältöjä, joita teknologian avustamana jaetaan kohdennetusti laajoille verkostoille.

Kun esimerkiksi vie videon YouTubeen, maailman suurimpaan videopalveluun, voi yhdellä napin painalluksella kytkeä sen lukuisiin muihin foorumeihin. Niissä se saattaa kulovalkean tavoin levitä maailman joka kolkkaan. Useimmiten sitä juuri tavoitellaan, eikä vähiten siksi, että ilmaisia videon pätkiä kehystävät lukuisat mainokset, joilla tuo toiminta lopulta rahoitetaan.

Merkittävää tässä on se, että ne tavalliset kansalaiset, jotka videoita katsovat, myös tuottavat yhdessä sisällön. Pelkästään YouTubeen ladataan uutta videomateriaalia 35 tuntia minuutissa (YouTube -yhtiön johtaja Hunter Walk http://techcrunch.com/2010/11/12/youtube/).

Liittykää meidän verkostoon!
Teknologian kehittämisen kannalta julkisella sektorilla olisi paljon opittavaa viihdeteollisuudelta. Kun seminaareissa vielä julistetaan rajapintojen tärkeyttä, viihteessä se on täysin itsestään selvää. Ei kannata kehittää uutta YouTubea, sillä sen tekniikka on kenen tahansa käytettävissä myös omissa palveluissa.

Parhaiten päällekkäisten palvelujen kehittämistä koordinoidaan rahoituksen avulla, mutta tarvitaan myös tahtoa ja osaamista oikealle verkostoitumiselle. Emme voi jokainen perustaa omaa verkostoa, johon toivotaan muiden liittyvän. On sovittava työnjaosta tekijöiden kesken, mutta myös koordinoitava ja autettava palvelujen kehittäjiä yhteistoimintaan.

Tarvitaan kokonaan uudenlainen ajattelutapa, joka on organisaatioista ja alueista riippumatonta. Vastuu on myös teknologiayrityksillä. Niiden tulisi etsiä markkinoita "sinisiltä meriltä" eli uusilta alueilta, joissa ei ole kilpailua. Kateuden ja kilpailun sijaan tulisi jakaa osaamista solmimalla kumppanuuksia ja jakamalla avoimemmin omaa osaamistaan. Virtuaaliset ”ideaparkit” keräävät enemmän käyttäjiä, jolloin yhteistyöstä hyötyvät kaikki palveluntarjoajat.

Toimi kuten ennenkin
Pienistä puroista syntyy suuri virta. Tiedon osalta tilanne on sama. Kohdennettukaan tietovirta ei ole enää hallittavissa, ellei sitä ohjailla "kanavilla" ja "padoilla." Lastensuojelun Keskusliitto on kehittänyt uudenlaista työkalua suodattamaan valtavaa tietomassaa. Työkalussa sosiaalisen median ideaa on hyödynnetty jakamalla tiedon tuotanto laajalle käyttäjäkunnalle. Heidän osaltaan mitään muutosta nykyisiin työtapoihin ei tarvita, käyttöönoton jälkeen kaikki tapahtuu automaattisesti. Viesti kulkeutuu tietovirtaan lähettämällä sähköpostia tai päivittämällä omien nettisivujen uutispalstaa.

Työkalu valikoi uutissisältöjä valitsemalla internetin tietovirrasta vain lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskevat tiedot. Lisäksi tiedon tuottajatahot on tarkoin valittu. Se mitä tietoa "padon" yli vuotaa, on jokaisen itse säädeltävissä. Oman tietopuron voi sitten ohjata RSS-syötteenä eteenpäin mihin vain haluaa. Tietovirtatyökalun demoversio julkaistaan kevään 2011 kuluessa osoitteessa http://www.lapsitieto.fi/. Sieltä voi myös hakea oikeuksia tiedontuottajaksi tai ehdottaa hyvää lähdettä palveluun lisättäväksi.

Palvelun taustalla oleva sovellus perustuu uusimpiin teknologioihin mahdollistaen jatkossa tietovirtojen luokittelemisen ja analysoimisen uusia innovaatioita. RAY:n tukemana Lastensuojelun Keskusliiton ja Sonecta Oy:n yhteistyönä kehittämä tekniikka tullaan jakamaan avoimena lähdekoodina jatkokehittämiseen. Etenkin testausvaiheessa kaikki käyttäjäpalautteet ovat tervetulleita.

Postitustalkoita ei enää juurikaan ole. Sen sijaan yhteistyöhön viestintäpalvelujen kehittämiseksi on lisääntyvä tarve.

Kerro mistä laivat myotätuulen purjeisiinsa saivat.
Mulle tuovatko ne viestin vielä jostain kaukaisen

Turussa 30.3.2011

Reima Orvasto
Projektipäällikkö
http://www.lapsitieto.fi/

Lisää tietoa kehitteillä olevasta tietovirtapalvelusta ja ajatuksia teknologian hyödyntämisestä Innokylän Facebookin Ilmiantojen sarjassa: http://www.facebook.com/?ref=home#!/notes/innokyl%C3%A4/ilmiantojen-j%C3%A4ljill%C3%A4-osa-9-internet-anna-meille-lis%C3%A4%C3%A4-aikaa-lukea-postia/218399654837855

Vierailija: Peiliin katsomisen sietämätön vaikeus

2011-04-14T14:51:00.001+03:00

Paula Launonen

Uimahallin saunassa ei tunneta titteleitä eikä taustoja, ei tiedetä löylyssä hikoilevan kaverin nimeä. Silti – tai ehkä juuri siksi – kostea lämpö irrottaa kielenkannattimet. Lauteilla kuullaan ja kommentoidaan iloisia ja surullisia tarinoita, jaetaan kokemuksia ja hämmästellään elämän pieniä ja suuria ihmeitä.

˗ Nyt sokeriarvot on koholla, mutta ei se vieläkään ymmärrä tilanteen vakavuutta.

Noin viisikymppinen, kunnostaan huolehtiva nainen on ymmällään. Hänen samanikäinen miesystävänsä vähättelee työterveyslääkärin havaitsemia muutoksia, joista aika nopeastikin voi kehittyä diabetes, sepelvaltimotauti tai aivoinfarkti.

Verenpainetautiin mies sai lääkityksen viime syksynä, samaan aikaan kun havaittiin sydämen vasemman kammion laajentuma. Vatsakumpare kertoo, että sisäelinten ympärillä on tukeva kerros rasvaa. Siinä missä naisystävä selviää pikku lentsusta parin päivän nenäkannukuurilla, mies kärsii monta viikkoa keuhkoputkentulehduksesta. Mies myös nukkuu huonosti, on turhautunut töissä ja on usein alakuloinen.

˗ Välillä ajattelen, ettei sen olisi pitänyt saada verenpainelääkkeitä. Pillereillä paine putosi, ja nyt mies kuvittelee, ettei muuta tarvita. Makkaraa ja olutta menee entiseen tyyliin. Kahvin kanssa maistuu berliininmunkki. Karaokeiltana paras kurkunkostuke on kossuvissy.

Toki nainen on yrittänyt avata miehen silmiä. Sekä omalla elämäntavallaan että puhumalla. Hän on yrittänyt houkutella ystäväänsä kaveriksi uima-altaaseen ja sauvakävelylle. Astmaansa vedoten mies kieltäytyy.

˗ Olen myös ehdottanut, että hän ihan vain kokeeksi pitäisi kuukauden mittaisen nenänvalkaisun. Katsoisi, miten vesilinja vaikuttaisi unen laatuun, mielialaan ja fyysiseen kuntoon. Mutta se on hänestä huono idea, koska hän omasta mielestään on jo vähentänyt alkoholinkäyttöä riittävästi.

Naisen mielestä mies vain kuvittelee vähentäneensä juomista, koska on vähentänyt lähikapakan karaokeiltoihin osallistumista.

˗ Mitä ilmeisimmin kotona duunipäivän päätteeksi tissuteltu keskikalja ei ole alkoholia, nainen ironisoi.

Lauteilla on hiljaista. Vain kiukaalle heitelty vesi sihisee. Yhtäkkiä alamme taas puhua. Alkaa sisarellinen miessukupuolen kummastelu.

˗ Miten ne äijät voivat olla noin sokeita?

˗ Ihan sama, onko kysymyksessä avioero tai sairaus; mies ei ikinä näe tarvetta muuttaa omaa käyttäytymistään vaan syyttää korkeintaan olosuhteita.

Aamu-uinnilta töihin mennessäni minäkin pohdin, miksi mies ei uskalla katsoa peiliin ja olla rehellinen itselleen.

*******

Paula Launonen on 53-vuotias, terveydestä ja hyvinvoinnista kirjoittava toimittaja.

Mitä ajatuksia juttu sinussa herätti? Anna palautetta: paula.launonen@juttusampo.fi.

Ilmianto: Asemalla hengaillaan

2011-03-30T13:08:00.004+03:00

Juna tuo, juna vie

”Ai te annatte puhtoisen kämpän tilalle, kun juopot pistää ensin paskaks kaikki”, oli eräs kommentti, kun kävin esittelemässä Asema -projektia ja Asunto ensin - mallia verkostolle.” Onks niillä mitään velvotteita?”, oli toinen kysymys.

Asenteet päihdeongelmaisia kohtaan Suomessa on kovia ja vihamielisiä. Olen pohtinut tätä asiaa siitä saakka, kun aloitin projektin vetäjänä huhtikuussa 2010. Aiemmin työskentelin pitkään lastensuojelussa, eikä minun tarvinnut koskaan perustella tekemääni. Nyt olen tilanteessa, jossa joudun usein puolustuskannalle. Minkä vuoksi perään oikeuksia narkkareille, juopoille, vangeille ja asunnottomille? Tästä hyvinvointivaltiosta syrjääntyneille. Romanian kerjäläisten tilanne herättää tunteita ja kannanottoja puolesta ja vastaan. Lääkkeeksi heille tarjotaan kuljetusta takaisin kotimaahan. Olen myös kuullut ratkaisuksi päihdeongelmaisten asunnottomien tilanteeseen heidän kuljettamista Espanjaan tai autiolle saarelle. Poissa silmistä, poissa sydämestä, oli nuorena lääke sydänsuruun.

Väitän, että osaksi vihamielinen suhtautuminen päihdeongelmaiseen johtuu siitä, että aihe on liian lähellä monia. Monessa perheessä ja joka suvussa lienee ihminen, joka kärsii päihdeongelmasta. Kun asia on liian kipeä ja lähellä, on se helpompi torjua.

Olen ylpeä ihmisistä, joiden kanssa saan tehdä tätä työtä. Ennen joulua paukkui pakkanen ja päiväkeskukseemme tuli asunnoton mies. Hän oli ollut kadulla siitä saakka, kun hän keskeytti päihdehoitonsa eli noin 8 kuukautta. Jalat olivat siinä kunnossa, että sairaanhoitajamme arvioi hänen pian menettävän ne. Mies ei ollut päässyt sairaalahoitoon päihdeongelmansa vuoksi. ”Sanat ovat sanoja ja teot ovat tekoja”, mies sanoi minulle.

Mietin hetken ja kysyin toiminnanjohtajaltamme luvan muuttaa toimistoni asunnoksi. Näin teimme ja alle tunnissa olimme ohjaajien kanssa tehneet miehelle väliaikaisen kriisimajoituksen. Otimme riskin, koska aiemmin tuettu asuminen ei hänen kohdallaan ollut onnistunut. En tiedä onko kyse ajoituksesta vai mistä, mutta asuminen on sujunut hänen kohdallaan loistavasti ja jalatkin ovat kuntoutuneet. Viikko sitten pystyimme tarjoamaan hänelle asunnon vuokrasopimuksella. Kohtamme päivittäin ihmisiä, jotka ovat vaikeassa asemassa. Ilman näitä loistavia ammattilaisia, joita meillä yhdistyksessämme on, moni jäisi vaille tukea.

Ajattelen myös, että Asema -projektin ydin on ihmisen kohtaamisessa. Avun ja tuen saaminen ei vaadi päihteettömyyttä, mikä on ehtona monessa palvelussa. Toki asiakkaan täytyy olla kohtaamiskunnossa, eikä epäkunnioittavaa tai väkivaltaista käytöstä sallita. Voi olla, että oma ohjaaja on ainoa selväjärkinen ihmiskontakti päihteiden kyllästämässä maailmassa. Kun tuki on säännöllistä, tavoitteellista ja se tapahtuu asiakkaan omassa kodissa, uskon muutoksen olevan mahdollista. Kun päihde – ja mielenterveyspalvelut viedään asiakkaan omaan kotiin, vähentää se muiden palvelujen tarvetta. Tällä mallilla tavoitetaan myös sellaisia asiakkaita, joita muut tahot eivät tavoita. Jo nyt projektin alkuvaiheessa ovat nähtävissä nuoret huumeiden käyttäjät. He eivät ole pystyneet sitoutumaan esim. päihdeklinikan vaatimuksiin. Asema -projektin ohjaaja toimii ikäänkuin apuminänä ja on saattamassa nuorta hoidon piiriin, kun aika siihen on kypsä. Työmme vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Muutos on kaikille mahdollinen - siihen uskon ja siksi tätä työtä teen.

Minna Wahlman

Projektipäällikkö, Asema -projekti
Rauman Seudun Katulähetys ry

Lisää tunnelmia Asemalta Innokylän Facebookin ilmiantojen sarjassa.

Kisälli: Innokasta menoa!

2011-03-07T11:29:00.003+02:00

Aloitin kuukausi sitten Innokylän tuutorikoulutuksen. Tämä oppisopimuskoulutus kestää 13 kk, sinä aikana me osallistujat suoritamme tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon. Aloituspäivänä 27.1 meitä oli kokoontunut runsaat parikymmentä innokasta opiskelijaa orientoitumaan Innokylän ja oppisopimuksen kiemuroihin.

Aluksi johtava asiantuntija Hannu Hämäläinen kertoi meille Innokylän taustoista. Saimme tuhdin paketin teoriaa ja napakan katsauksen julkisen sektorin innovaatiotoiminnasta. Lopuksi Hämäläinen kertoi T&K&I-prosessin avoimuudesta, vuorovaikutteisuudesta, verkostoista ja asiakaslähtöisyydestä.

Kivikuntaa, kasvikuntaa vai eläinkuntaa?

Tutkimusprofessori Jussi Simpura kyseenalaisti avajaispäivän vauhdikkaassa puheenvuorossaan innovaation mahdolliset olomuodot: "kivikuntaa, kasvikuntaa vai eläinkuntaa?". Puheensa lopuksi Simpura totesi, että sienet ovat mahdollisuus: "kun rihmastot ovat elinvoimaisia, syntyy sopivina vuosina innovaatiota kuin sieniä sateella". Simpura sai miettimään innovaation monia olomuotoja ja mahdollisuuksia. Ja huomaamaan myös, Simpuraa edelleen lainatakseni, että "ei sienten hyvä kasvu yksin riitä: sienet on myös käytävä poimimassa ja ne on säilöttävä tai valmistettava".

Erikoistutkija Pasi Pohjola pohti esityksessään luovuuden osuutta innovaatioiden edellytyksenä. Pohjola osoitti puheessaan mm. sen, että luovuus on pitkälti asiantuntijoiden vuorovaikutusta, ja että moni keksintö olisi jäänyt tekemättä ilman vankkaa kehittäjäyhteisöä.

Tulevaisuuden työntö?

Toisen lähipäivän teema oli "menneisyyden imu vai tulevaisuuden työntö?". Taiteen tohtori Satu A. Miettinen johdatti meidät palvelumuotoilun saloihin draaman keinoin ja teimme ryhmätyönä palvelukonseptin. Ryhmätyö kirvoitti paljon ajatuksia ja nauru kaikui pienehkössä luokkahuoneessa ryhmien piirtäessä omia palvelupolkujaan.

Jussi Simpura toivotti meille avajaispäivän puheenvuorossaan "Innokasta menoa!", ja sitä oli näissä kahdessa lähipäivässä. Intoa riittää jatkoonkin, niin mielenkiintoiselta tämä koulutus vaikuttaa.

Soila Veltheim, erikoissuunnittelija, THL, Sosiaaliportti

Tuutorikoulutuksen esite
Innokylän tuutorikoulutuksen sivu
Satu Miettinen, service design thinking -blogi
Sosiaaliportin blogit

Vierailija: Paritanssi parantaa

2011-02-28T08:40:00.003+02:00

Paula Launonen

Muistan jostain lukeneeni, että salsa nujertaa alakuloisuuden ja jive ehkäisee kakkostyypin diabetesta. Eikä tangon taika ole pelkästään emotionaalinen; takaperin kävely lievittää Parkinsonin taudin oireita. Foxtrot puolestaan viivyttää dementiaa.

Jos nämä väitteet pitävät paikkansa, kansanterveyden pahimmat vitsaukset hoituvat helposti ja halvalla.

Tanssiseuroja ja tanssikouluja löytyy joka puolelta maata. Jäsen- ja kurssimaksut liikkuvat kympeissä ja korkeintaan satasissa, eikä kalliita välineitä tarvita. Myös henkinen kynnys on matala.

Kun itse viime syksynä menin paritanssikurssille, olin varma, että tunnin jälkeen opettaja suosittelee minulle hyväntahtoisesti jotain muuta harrastusta. Ajattelin, että koominen kompurointini osoittautuu niin toivottomaksi, ettei minun sen enempää kannata kiusata itseäni eikä muita. Pelkoni oli turha. Sekä opettaja että viejät antoivat kannustavaa palautetta.

Kun talven mittaan jatkoin harrastusta, huomasin, että vientiä ja seuraamista, pivotpyörintää, rytmirikkoja, kädenalikuvioita ja spinejä harjoittelevat monenikäiset ja -näköiset ihmiset. En ollut ainoa nollasta aloittava keski-ikäinen, enkä edes vanhimmasta päästä. Kun parisalsatunnilla kysyin salseron ikää, hän vastasi: ”79”. Ja kun kysyin, kuinka kauan hän on tanssinut, mies sanoi tulleensa ensimmäiselle tunnille kolme vuotta sitten.

Nyt, täynnä aloittelijan intoa ja herännäisen hurmosta, rohkenen väittää, että tanssi on 2000-luvulla koko kansan liikuntalaji siinä missä hiihto viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla. Tanssi sopii kaikille, eikä yläikärajaa ole. Tanssiinkutsuun uskaltaa vastata myöntävästi myös sohvaperuna, jolle kuntopyörä on kirosana ja juoksulenkki painajainen.

Kursseilla on nimittäin niin hauskaa, ettei fyysistä rasitusta huomaa. Harjoituksissa läppä lentää ja nauru raikaa. Ympärillä näkyy vain iloisia hymyjä ja ilmapiiri väreilee viatonta flirttiä. Siinä sivussa sydän vahvistuu, nivelet notkistuvat, ryhti oikenee ja koordinaatio kohenee.

Eräs ystäväni, kansainvälisen pörssiyhtiön talouspäällikkö, napsii joka vuosi marraskuusta maaliskuuhun nukahtamislääkkeitä ja serotoniinin takaisinoton estäjiä. Hellittäisikö stressi ja vähenisikö lääkityksen tarve, jos työterveyslääkäri määräisi ylitunnolliselle numeromaakarille salsakuurin?

Kunnallisessa dementiayksikössä työskentelevän sairaanhoitajaystäväni huolena on kohonnut verenpaine. Lääkitystä ei vielä ole aloitettu. Seuraavalla kontrollikäynnillä ystävätär aikoo yllättää lääkärinsä pari kiloa keventyneenä. Hän on myös ilmoittautunut jiven alkeiskurssille.

***

Paula Launonen on 53-vuotias, terveydestä ja hyvinvoinnista kirjoittava toimittaja.
Mitä ajatuksia juttu sinussa herätti? Keskustele blogissa tai anna palautetta :mailto:paula.launonen@juttusampo.fi

Vierailija: Rajapinnoilla mahdollisuudet

2011-02-14T11:26:00.009+02:00

Mika Pyykkö

Suomi on strategisten linjausten ja erilaisten toimintaohjelmien luvattu maa. Jos olisimme yhtä ennakkoluulottomia ja rohkeita päätösten käytäntöön viemisessä kuin olemme niitä työstäessämme, moni asia olisi yhteiskunnassamme hyvin toisella tavoin kuin ne ovat nyt.

Innokylällä on kaikki mahdollisuudet rikkoa tuo parasta paperilla –todellisuus ja kehittää edellytyksiä yhä tuloksellisemmalle toiminnalle ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin hyväksi. Se edellyttää kuitenkin mm. seuraavien asioiden toteutumista.

Ensinnäkin eri toimijoilla on oltava riittävän yhteinen käsitys siitä, missä ja miten eri-ikäisten ja toimintakyvyltään erilaisten ihmisten terveys ja hyvinvointi rakentuvat. Jos tuossa mielessä keskitytään ”vain” sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän tarkasteluun, jäävät todella merkittävät edistysaskeleet, jälleen kerran, ottamatta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä on vähintään aika ajoin merkittävä rooli lähes jokaisen ihmisen elämässä. Siitä huolimatta suurimmalla osalla ihmisistä hyvän arjen edellytykset rakentuvat tai vaarantuvat aivan muiden hallinnonalojen kuin sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan tuloksena.

Siksi Innokylän olisi kurkotettava selkeästi nimenomaan ulospäin sosiaali- ja terveysalalta ja löydettävä sen myötä toimintatavat, jotka mahdollistavat ainakin lähtötilanteessa monilta osin täysin uusista näkökulmista ja ”oudoin” käsitteiden ihmisten jokapäiväistä elämää tarkastelevien asiantuntijoiden työn yhteen sovittamisen. Ja kuten tiedämme, tuloksellisen yhteistyön edellytykset eivät synny itsestään. Tässä mielessä sosiaali- ja terveysalalla toimivilla on oltava halua ja kykyä laittaa itsensä likoon tutustuakseen ”ulkopuolisiin” toimijoihin ja rakentaakseen sillä tavoin lähtökohtia aivan uudenlaiselle tekemiselle. Aika usein tuo itsensä likoon paneminen tarkoittaa muuten toisen kunnioittamiseen perustuvaa kuuntelemista eikä niinkään ohjeiden antamista…

Vähintään yhtä tärkeää kuin julkisen palvelujärjestelmän eri hallinnonalojen toiminnan yhteensovittaminen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi on palvelujärjestelmän ja järjestöjen yhteistyön kehittäminen. Innokylä-ympäristössä järjestöillä voi olla vähintään kaksi roolia. Ensinnäkin ne voivat olla mukana toiminnan kehittämisessä itsenäisinä palveluiden tuottajina tai julkisen palvelujärjestelmän toimintaan keskittyvinä uusien toimintatapojen synnyttäjäkumppaneina. Usein järjestöjen toimintaa tarkastellaankin juuri tuossa palveluntuottajan roolissa. Tällöin unohtuu kuitenkin ainakin RAY:n näkökulmasta olennaisin osa järjestöjen toimintaa: vapaaehtoiseen osallistumiseen ja tekemiseen, vertaistukeen yms. perustuva järjestötyö.

Innokylässä toivoisikin kiinnitettävän erityistä huomiota nimenomaan tuon ns. perinteisen järjestötyön tuloksellisuuden varmistamiseen ja ennen kaikkea myös sen järkevään nivoutumiseen osaksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kokonaisuutta, jonka peruspilarit rakentuvat verorahoitteisen julkisen palvelujärjestelmän varaan.

Väestörakenteemme muuttuessa on yhä vain tärkeämpää, että terveys- ja hyvinvointi-näkökulmat ovat keskeisesti mukana kaikessa päätöksenteossa. Tässä mielessä Kaste-ohjelman toimijat sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen vetureina ja RAY:n avustusstrategian linjaamaan toimintaan avustusta saavat järjestöt ovat toivottavasti Innokylään hyödyntäen esimerkkinä aidosti innovaativisesta tavasta kehittää ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi tehtävää työtä. Ja itse näen, että aito innovatiivisuus edellyttää perinteisten raja-aitojen ylittämistä ja eri toimijoiden tekemisen rajapintojen yhteistä määrittelyä.

Mika Pyykkö
osastopäällikkö

Raha-automaattiyhdistys

Innokyläläinen: Innokylän verkkopalvelu kehittyy ja kasvaa

2011-01-25T10:37:00.003+02:00

Merja Wright

Innokylän verkkopalvelun rakentaminen on ollut käynnissä viime vuodesta. Verkkopalvelu avasi ovensa viime syyskuussa tarkoituksena jakaa tietoa Innokylästä ja sen palveluista. Sosiaalinen media on tukenut Innokylää sen tavoitteissa tulla myös verkossa tutuksi kohtaamispaikaksi. Näin ollen löydät Innokylän myös Facebookista ja Twitteristä. Innokylällä on myös oma bloginsa.

Tulevan vuoden aikana verkkopalvelun toivotaan kehittyvän myös osallistavaksi ja kävijöitä aktivoivaksi kanavaksi, sillä tarkoituksena on tukea jo nyt rakennusvaiheessa Innokylän periaatteita nimenomaan vuorovaikutteisena palveluna.

Vuoden 2011 aikana saadaan myös tuloksia hanketietokannan muotoutumisesta verkkopalveluun informatiivisena ja käyttäjälähtöisenä tiedonhankintakanavana. Odotettavissa on myös Innokylän tapahtumia varten tuotettu tapahtumakalenteri, joka tuo vaivattomasti Innokylästä kiinnostuneet mukaan tapahtumiin. Sen arkisto antaa mahdollisuuden myös vanhempien tapahtumien tunnelmien uudelleen nostattamiseen.

Innokyla.fi kehittyy ja kasvaa siis jatkuvasti. Tutustu tarjontaan jo nyt osoitteessa innokyla.fi ja muista tulla pian uudelleen käymään. Voit myös jättää merkin käynnistäsi tilaamalla uutiskirjeen tai antamalla meille palautetta.

Innokylään on helppo tutustua katsomalla uusi esittelyvideomme etusivulta. Mikäli vuoden huipputapahtuma Innokyläfoorumi viime joulukuussa jäi jostain syystä kokematta, niin myös sen esityksiin löydät linkin sivuiltamme.

Otamme enemmän kuin mielellämme palautetta ja ideoita vastaan, siitä että mitä juuri sinä toivoisit ja odotat verkkopalvelultamme. Voit jättää meille viestisi myös Facebookin tai Twitterin kautta.

Merja Wright, Innokylän verkkopalvelun projektipäällikkö
etunimi.sukunimi@thl.fi, puh. 020 610 7314

www.innokyla.fi
http://innokyla.blogspot.com/
www.facebook.com/innokyla
http://twitter.com/innokyla

Vierailija: Yhteiskirjoittaminen, yhdessä hiileen puhaltaminen voi sytyttää lämpimän liekin

2010-12-20T11:57:00.003+02:00

Mitä sosiaalinen media on sinulle? Sosiaalinen media oppimisen tukena (Sometu) keskustelupalstan aktiivisten käyttäjien ja sosiaalisen median osaajien mukaan sosiaalinen media on yhteisajattelua, kehittelyä, etsimistä, tutkimista ja tuottamista niin, että se tehdään verkossa yhteisöllisillä työvälineillä ja avoimesti muiden nähtäville, kommentoitavaksi ja jaettavaksi.

Yhteisajattelua voi pitää jalostettuna yhteisöllisen ajattelun muotona. Siinä usein on tärkeämpää mitä on sanottu kuin kuka on sanonut. Yhdessä ajattelu johtaa herkästi yhdessä kirjoittamiseen – yhteiskirjoittamiseen mutta oppiminen vaatii luottamusta ja halua muuttaa omaa näkemystään perinteisestä tekstin yksin tuottamisen mallista.

Yhteiskirjoittaminen on sellaista kahden tai useamman kirjoittajan yhteistoiminnallista työskentelyä, jonka tavoitteena on yhteisen tekstin tuottaminen. Yhteiskirjoittamisessa voi hyödyntää myös tieto- ja viestintäteknisiä apuvälineitä, yhdessä kirjoittamisen työkaluja. (Kirjoittajan ABC-kortti) Sosiaali- ja terveysalan palveluja pohdittaessa tulisi uusien teknologisten välineiden tuottamisen sijaan oppia soveltamaan nykyistä sähköisten työvälineiden tarjoamaa kirjoa mahdollisimman monipuolisesti ja luovasti. Näitä olemassa olevia välineitä ovat muiden muassa kommenteille avoimet blogit sekä ennen kaikkea wikit.

Edelliseen viitaten toivoisin Innokylän tarttuvan viime torstaina Kari A. Hintikan foorumissa esittämään ajatukseen wikityökalun perustamisesta Innokylään. Rohkaisen kaikkia kokeilemaan yhteiskirjoittamista ja sitä kautta oppimaan jotakin uutta. Yhteiskirjoittaminen vaatii tottumusta keskeneräisen tekstin julkaisemiseen sekä tottumusta palautteen ja vaihtoehtoisten ajatusten saamiseen, mutta juuri tästä syystä yhteiskirjoittaminen on innostavaa ja rohkaisee ajattelemaan uudella tavalla.

Yhteiskirjoittamisessa opettelemisen arvoinen asia on myös tekstin omistamattomuus. Mitä on kirjoitettu, on tärkeää ja vie asioita eteenpäin sekä ohjaa useiden kirjoittajaryhmään osallistuvien ajatuksenkulkua. Tekstin omistamattomuus ei tarkoita vaillinaista lähdetietojen merkitsemistä. Avoimen lähdekoodin tapaan joissakin tilanteissa kyse on siitä että ajatukset ja kirjoitukset syntyvät toistemme innoittamina niin että joskus on mahdotonta sanoa kuka on ajatuksen takana - heitä on todennäköisesti useita!

Yhteiskirjoittamista edistää ajatus jaetusta asiantuntijuudesta. Jaetun asiantuntijuuden ydin lienee osallistujien tiedon ja taidon uudistamisessa. Tiedon uudistaminen on prosessi, jossa aiemmasta tiedosta saadaan uutta joko yhdistämällä siihen lisää tai muokkaamalla aiempaa tietoa päivitetyllä tiedolla. Eri (tieteen)alojen tieto samasta asiasta voi antaa uusia näkökulmia sekä parhaimmillaan syventää ymmärrystä ja luo yhteistä arvopohjaa kirjoittajaryhmään ja sitä kautta sosiaali- ja terveysalalle, vaikkapa koko valtakuntaan.

Yhteiskirjoittaminen on mukavaa ja antaa virikkeitä, opettaa ja sivistää...

Rauhallista Joulun aikaa sekä menestyksekästä vuotta 2011 toivottaa Välittäjä 2009 –hankkeesta.

Helena Heinonen, suunnittelija

Linkit:

Alussa viitattuun Sometun palstalla esiintyvään lainaukseen:

http://sometu.ning.com/forum/topics/1404780:Topic:401

Kirjoittajan ABC-kortti, yhdessä kirjoittaminen ja yhteiskirjoittaminen:

http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/kirjoittamisprosessi/yhdessa_kirjoittaminen_ja_yhteiskirjoittaminen/

Innokyläläinen: Luovuuden lähteillä

2010-11-22T13:22:00.001+02:00

Oletko kuullut, että luovuus pääsee valloilleen vasta vapautuessaan rajoitteista. Olet saattanut jopa osallistua sessioihin, joissa sisäistä sankariasi on kaivettu esiin. Vai oletko kenties sitä koulukuntaa, jonka mielestä hyvillä innovoinnin menetelmillä kuka tahansa voi keksiä lähes mitä tahansa. Ehkä muistat, kuinka organisaatiosi kehittämispäivässä puhuttiin siitä, kuinka tärkeää vapaan ideoinnin tukeminen on. Melkein samassa lauseessa on myös saatettu painottaa, kuinka tärkeää on, että innovaatioprosessilla on selvät vaiheet ja aikataulut! Niinpä niin, mistä siinä luovuudessa oikein olikaan kyse?

Osaamista, opettelua ja työtä

Uusien asioiden keksimisessä, innovaatioissa ja ongelmanratkaisussa parhaiten valmistautuneet ovat onnekkaimpia. Historia opettaa meille, että luovuus ei ole sattumanvaraista, eivätkä innovaatiot synny pelkästään konsulttien tarjoamilla menetelmillä. Monesti suurta oivallusta edellyttää pitkäkestoinen ja suunnitelmallinen työ. Esimerkiksi Darwinin luonnonvalintateorian synty ei ollut hetken oivallus, joka syntyi hänen katseltuaan Galápagossaarten eliöstöä. Nämä havainnot olivat vasta suuren ja luovan prosessin alkusysäyksiä. Itse teorian syntyminen vaati lähes 20-vuoden ankaran ja omistautuneen työn asian parissa.

Darwinin tapaan monet muut tieteen suuret löydökset ovat pitkien prosessien tulosta, vaikka meille nämä tarinat voivat olla tutumpia niihin liitettyjen myyttien kautta. Olemme saattaneet kuulla, kuinka Newton keksi painovoiman lain omenan pudotessa hänen päähänsä, tai kuinka Kekulé oivalsi bentseenin rengasmaisen rakenteen nähdessään unta omaa häntää purevasta käärmeestä. On totta, että analogioiden oivaltamisella ja analogiapäättelyllä on merkittävä rooli luovassa toiminnassa. Kuitenkin hyvien ja ongelmaa eteenpäin vievien analogioiden oivaltaminen edellyttää pohjatyön tunnollista tekemistä. Sen vuoksi parhaiten valmistautuneet ovat valmiimpia oivaltamaan yhteyksiä asioiden välille.

Innovaatiot ja keksinnöt eivät ole (vain) sattumaa

Vaikka tieteen ja keksimisen myytit ovat hauskoja ja joskus havainnollistavia tarinoita, ne eivät ole mitenkään havainnollistavia kertomuksia luovuudesta ja keksimisen prosesseista. Uusien innovaatioiden syntyä tuskin kannattaa jättää vain onnekkaiden sattumien tai unien varaan. Mieluummin kannattaa kysyä, minkälaisia tunnusmerkkejä luoviin prosesseihin ja ihmisiin liittyy? Ensinnäkin, monet suurista keksinnöistä ovat syntyneet tarpeista ratkaista käytännön ongelmia. Esimerkiksi fysiikan termodynamiikka syntyi kaivosteollisuuden käytännön tarpeista. Ongelmana oli, kuinka nostaa yhä syvempiin kaivoksiin kertyvä vesi pois. Ratkaisuna tähän ongelmaan syntyi höyrykone, jonka valmistamiseen tarvittiin termodynamiikan teoriaa. Vaan mistä muusta luovuus ja innovaatiot ovat tehty?

Innovatiivisuus elää tavoitteellisessa toiminnassa

Kaikki tieteen keksinnöt eivät toki synny arkielämän tarpeista. Sen sijaan innovaatiot syntyvät pääosin käytännöllisistä tarpeista, ehkä ratkaisuna käytännön ongelmaan. Innovaatio ei ole idea, eikä edes keksintö. Innovaatio on jotain, joka jalostuu ideoista ja keksinnöistä toimivaksi tuotteeksi, palveluksi tai välineeksi. Ehkä jopa taloudellisesti merkittäväksi sellaiseksi, kuten taloustieteilijät huomauttavat. Nämä innovaatioprosessin käytännölliset pyrkimykset ja tavoitteet luovat raamit luovalle toiminnalle ja ne antavat suunnan luovalle ongelmanratkaisulle. Vaikka lopputulosta ei etukäteen tiedetäkään, päämäärä antaa suunnan ja tarkoituksen innovatiiviselle toiminnalle.

Ongelman tunnistaminen on lähtölaukaus innovaatiolle

Kun vastataan tarpeeseen tai ongelmaan, ongelman tunnistaminen on luovan ongelmanratkaisun ensimmäinen askel ja lähtökohta. Ongelman, tarpeen tai haasteen jäsentäminen ja käsitteellistäminen on lähtölaukaus innovaatioprosessille. Jäsentämällä tarpeen, haasteen tai ongelman myös mahdolliset ratkaisut jäsentyvät. Toisin sanoen, mahdollisia ratkaisuja voi ehdottaa vasta, kun tietää mihin ne pyrkivät olemaan ratkaisuja.

Luovuus vaatii päättelyä ja logiikkaa

Abduktiivista päättelyä kutsutaan luovaksi päättelyksi tai keksimisen logiikaksi. Se on päättelyä, jonka lopputuloksena on mahdollinen vastaus tunnistettuun haasteeseen. Vaikka luovat ihmiset kuvataan helposti inspiraation lähdettä hakevina seikkailijoina, uuden keksiminen ja ongelmien ratkaisu edellyttää terävää järkeilyä. Sherlock Holmes oli tunnettu abduktiivisen päättelyn soveltaja. Tunnistamalla murhamysteerin piirteet ja yksityiskohdat Holmes oli kykeneväinen, usein Watsonin hämmästykseksi, päättelemään oikean murhaajan. Toisin kuin murhamysteereissä, innovaatioprosesseissa ongelmia ratkovaan päättelyyn osallistuu tyypillisesti koko joukko ihmisiä.

Luovuus on yhteisöllistä ja sosiaalista

Tieteen ja keksintöjen historiassa yksittäisiä keksijöitä tavataan nostaa sankareiksi. Monet näiden sankareiden keksinnöistä olisivat kuitenkin jääneet keksimättä ilman heitä ympäröiviä verkostoja ja yhteisöjä. Ilman hänen laboratorionsa tarmokasta ja osaavaa tutkijajoukkoa Louis Pasteurin rokote vesikauhuun olisi tuskin syntynyt. Myöskään ei pidä unohtaa muiden yhteisöjen roolia. Uudet tieteelliset keksinnöt edellyttävät sen, että tiedeyhteisö ottaa ne omaksi. Samalla tavalla innovaatiot tarvitsevat yhteisön, joka ottaa innovaatioprosessin tuotokset käyttöön ja tekee niistä todellisia.

Innovaatiot vaativat pitkäjänteisyyttä

Perinteisissä innovaationäkemyksissä innovaatioprosessin ajatellaan olevan vaiheissa jouhevasti etenevä prosessi. Se on kuin juna, johon noustaan ideointivaiheessa mukaan, kuljetaan mm. tuotekehittelyn ja pilotoinnin kautta pääteasemalle, jossa noustaan pois valmiin lopputuotteen kanssa. Näin se ei kuitenkaan juuri koskaan mene. Aina tulee vaikeuksia, pitää ideoida uudestaan, taas pilotoida, muuttaa konseptia, testata jne. Jos sinnikkyyttä ei ole, moni prosessi saattaa pysähtyä siihen, kun lineaarinen eteneminen katkeaa.

Innovatiivisuus vaatii avoimuutta

Analogioiden ja yhteyksien oivaltaminen edellyttää uusia ideoita ja näkökulmia. Sen vuoksi paras tapa tukea innovatiivisuutta on tukea avoimuutta tutkimus- ja kehitystyössä. Avoimuus on myös ainoa tapa saattaa eri osa-alueiden osaaminen ja asiantuntijuus osaksi innovaatioprosessia. Asiakas tuntee käyttäjänäkökulman, ammattilainen käytännön ja arkipäivän, tutkija voi tuoda uusia näkökulmia. Miksi siis jättää käyttämättä saatavilla olevat parhaat mahdolliset resurssit? Innovatiivinen toiminta on parhaimmillaan sekoitus luovia yksilöitä ja sujuvaa monitoimijaista vuorovaikutusta.

Pasi Pohjola, erikoistutkija, Innokylä (THL)

Vierailija: Siuntion terveyskeskuksen varauskirjoihin tuli tilaa Hyvä vastaanotto –hankkeen toimintamallilla

2010-09-21T13:57:00.001+03:00

Ruotsissa kehitetty toimintamalli Bra mottagning tuotiin Suomeen kevättalvella 2010. Suomessa Hyvä vastaanotto -nimellä kulkevan hankkeen www.webforum.com/hyvavastaanotto päätavoite on lisätä terveysasemien saatavuutta, helpottaa potilaiden hoitoon pääsyä ja hoidon oikea-aikaisuutta.

Saatavuuden parantamisessa suunnittelun apuna käytetään Tasapainolaskuria, jonka avulla terveysasemat voivat analysoida vastaanottonsa kysyntää, tarvetta ja kapasiteettia. Hyvän saatavuuden aikaansaamiseksi yksikön täytyy myös purkaa odotuslistansa ja selviytyä ilmaantuvasta kysynnästä. Tämän toteuttaminen vaatii riittävästi kapasiteettia, jonka pitää olla saatavilla samaan aikaan kun on kysyntää.

Hankkeeseen osallistuneelle Siuntion terveysasemalle Hyvä vastaanotto on tuonut näkyviä muutoksia.

Terveysaseman lääkäri Mia Lindholm, minkälaisia asioita teillä on muuttunut kun olette olleet mukana Hyvä vastaanotto –hankkeessa?

Jonomme ovat vähentyneet. Lähtötilanteessa meillä oli vastaanotolle kuukauden jono eikä lääkärille ollut aikoja. Hoitajat väsyivät kun eivät voineet tarjota aikoja, ja he joutuivat pyytämään asiakkaita soittamaan uudelleen tai yrittämään hoitamaan asioitaan muulla tavalla. Ilahduimme kovin päästyämme tähän projektiin mukaan. Olimme innoissamme tasapainolaskurista ja lähdimme tekemään mittauksia. Ruotsin mallista saimme konkreettisia esimerkkejä missä he olivat onnistuneet ja siitä mekin saimme kipinän, että jes tämä onnistuu meilläkin ja tämä tehdään!

Toukokuisen seminaarin jälkeen ajattelimme, että tämä hanke sopii hyvin kun meillä on kesäsulku. Koko kesäkuun purimme jonoja urakalla, jolloin lääkärit tekivät ylimääräistä työtä antamalla vastaanottoaikoja väleihin, joihin niitä mahtui. Lyhensimme kokousaikoja ja yritimme myös siten saada purettua jonoja. Aika hyvin tässä onnistuttiinkin. Jonot olivat melko hyvin poissa kun terveysasema suljettiin heinäkuun alussa. Tällöin ei annettuja vielä ollenkaan aikoja elokuulle ja kun tulimme töihin yhdeksäs elokuuta, kaikkien ajanvarauskirjat olivat tyhjiä eikä vastaanotoille ollut olemassa jonoja. Siitä sitten lähdimme työskentelemään eli hoidimme muutamassa päivässä kaikki potilasasiat.

Miten työtoverit ovat ottaneet vastaan hankkeessa mukana olemisen.

Olemme pieni yksikkö jossa työskentelee neljä lääkäriä ja kuusi hoitajaa. Työyhteisömme on kiinteä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Henkilökunta on sitoutunut hyvin tähän toimintaan, mikä onkin ollut edellytys hankkeessa mukanaololle.

Minkälainen Hyvä vastaanotto teillä on viiden vuoden kuluttua?

Toivottavasti meillä on Hyvä vastaanotto ja toivotaan, että se on levinnyt muillekin asemille. Nyt jotkut eivät vielä oikein ymmärrä meidän työskentelytapaamme tehdä töitä. Tulosalueen johtava lääkäri on hankkeessa mukana ja myös alueen muita terveysasemia on ilmoitettu mukaan Hyvä vastaanotto -hankkeen seuraaville kierroksille. Sitä kautta toivomme, että Hyvä vastaanotto leviää muillekin terveysasemille. Meidän osalta toivomme, että olisimme edelleen viiden vuoden kuluttua ilman jonoja ja pystymme hoitamaan asiat samana päivänä -ja mahdollisimman hyvin.

Kuvassa Mia Lindholm, Siuntion terveyskeskuksen lääkäri

Innokyläläinen: Avointa innovaatiotoimintaa Kuntamarkkinoilla 15 – 16. syyskuuta

2010-08-16T13:08:00.003+03:00

Julkisen sektorin innovaatiotoiminta on avointa, verkostoitunutta, ylisektoraalista ja käyttäjälähtöistä. Tähän avoimeen toimintaan ja sen kehittämistyökaluihin voi tutustua sekä verkossa että tapaamalla innokylälaisiä syyskuussa, jolloin innokyläläiset lanseeraavat innokylä.fi –verkkopalvelun etusivun yhtä aikaa keskiviikkona 15.9. sekä Kuntamarkkinoilla Helsingissä että Päihdepäivillä Espoossa.

Kuntamarkkinat on Kunta-alan suurin kauppafoorumi, joten innovaatiotoimintaa esitellään molempina päivinä muissakin tilaisuuksissa. Kuntaliitto, Tekes ja Culminatum Innovation Oy käynnistivät keväällä 2010 Julkisen sektorin uudisraivaajat keskustelusarjan. Sarjan esikuvina ovat entisajan uudisraivaajat, joiden ennakkoluuloton asenne, tahdonvoima, erilaiset kokeilut ja virheistä oppiminen auttoivat heitä saavuttamaan päämääränsä.

2000-luvun julkisen sektorin uudisraivaajat kertovat Kuntamarkkinoilla kaksi Uudistajan tarinaa. Ensimmäinen tarina kertoo keskiviikkona hoiva-asumiseen kehitetyn personoitavan kokonaisratkaisun syntymisestä Raumalla, toinen tarina torstaina ikäihmisten kotona asumista tukevan Kotitori –palvelun kehittämisestä Tampereella.

Avoin innovaatiotoiminta on myös yhteiskehittämistä. Molempina päivinä Uudisraivaajan tarinat jatkuvat muutoslaboratorioilla, joissa tapahtuman osanottajat voivat itse osallistua tarinoiden palveluiden kehittämiseen käyttäjälähtöisin menetelmin yhdessä kuntien edustajien, palvelujen tuottajien ja palvelumuotoilijoiden kanssa.

Kuntamarkkinat päättyvät paneelikeskusteluun Millä keinolla uudisraivaajaksi. Keskusteluun julkisten palvelujen asiakaslähtöisestä uudistamisesta osallistuvat Kuntaliiton, Helsingin ja Tampereen, Tekesin, Sitran, ympäristöministeriön ja Helsingin kaupunginosayhdistysten liiton edustajat.

Tule mukaan tapahtumiin ottamaan itse osaa avoimeen innovaatiotoimintaan!

Kuntamarkkinoiden tarkempi ohjelma ja maksuton ilmoittautuminen: http://www.kuntamarkkinat.fi/

Vuoden 2010 Kuntamarkkinoiden Julkisten palveluiden uudisraivaaja -tilaisuuksien työpajoista tuotettiin Kuntaliiton, Tekesin, Culminatum Innovation Oy:n ja Innokylän yhteistyössä 6 min video

Mukavia katseluhetkiä!

Tuula Jäppinen,
palveluinnovaatioiden asiantuntija,
Suomen Kuntaliitto

Innokyläläinen: Innovaatio-oppia Baskimaasta

2010-07-01T09:47:00.010+03:00

Bilbaon Guggenheim-museossa innovaatiokonferenssin gaalaillallisella vieressäni istuu turkkilaisen aseteknologiafirman strateginen suunnittelija. Odotamme molemmat konferenssilta suuria; minä haluan ymmärtää julkisen sektorin avointa innovaatioympäristöä, hän tarvitsee mittareita yrityksensä huippusalaiseen tuotekehitystyöhön.

Kelpo lounaan yllätyksenä makeat hedelmät ja marjakastike

Olemme kaukana toisistamme tällä innovaatioajattelun laakealla preerialla. Lähtökohtiemme erilaisuus on kutkuttava – miten maailmassa me molemmat olemme toiveikkaina päätyneet tänne? Mikä on se ilosanoma ja ilmestys, jota molempien on ollut päästävä todistamaan?

Guggenheim-museo

Guggenheim-museon sisäänkäynti on mielikuvituksellinen

Konferenssin aikana saamme pysäytyskuvan innovaatiojohtamisen maailmasta. Avoimesta innovaatiosta ja verkostomaisuudesta puhutaan paljon. Asiakaslähtöisyys ja ajatus asiakkaista palveluiden ja tuotteiden kehittäjinä saa paljon tilaa esityksissä. Henkilöstön motivoimisen kanssa painitaan universaalisti, ja kannustava toimintakulttuuri todetaan tärkeäksi. Nämä ovat niitä asioita, jotka aukeavat sektorista riippumatta.

Väkeä Guggenheim-museon portailla

Toiminnan kontekstilla on kuitenkin merkitystä ja niinpä päädyn epätoivoisena etsimään vielä jotakin, joka toimisi suoraan sosiaali- tai terveyspalvelujen kehittämisen kentässä. Ehkä me voisimme tunnistaa lead userit? Ehkä annamme lisäarvomittareille uuden mahdollisuuden? Ranskalaiset ovat kehittäneet tohtoriohjelman teknologiainnovaattoreille, ehkä me voisimme lainata heitä?

Bilbaon oma museovahti tuoksuu kukkaiselta

Ehkäpä on niin, että yksittäiset sovellukset eivät lisää ymmärrystä kokonaisuudesta. Julkisen sektorin on vielä löydettävä itsensä vahvuuksineen ja rajoitteineen innovaatiokeskustelussa. Identiteetin etsintä on aloitettu vertailemalla omaa toimintaa muihin, mutta nyt katse on käännettävä myös sisäänpäin. Mikä on avoimen innovaation logiikka julkisella kentällä? Mitä on innovaatiojohtaminen tällä saralla? Mitä ominaista julkisuus tuo kehittämistoimintaan ja kuinka hallita ylisektorista, verkostoitunutta innovaatiotyötä?

Mitä uutta me voimme tehdä?

Korhonen Satu, Erikoissuunnittelija, THL